perjantai 22. marraskuuta 2013

Outside the Comfort Zone





Howdy hey <3

Supernopeasti on kulunut tää viikko, sillä huomenna (tänään/eilen) ollaan jo lähdössä (oltiin) vähän etelänmatkalle A:n kanssa niinkin kauas kuin Viroon. Tätä on odotettu <3 Haluaisin just erityisesti käydä kiertelemässä sellasissa kaupoissa, mitä täällä stadissa ei ole, esim. Bershka, Stradivarius yms.. Lisäksi on top of the list  löytyy mulla myös alusvaatteet, sillä mulle suositeltiin vähän aika sitten mun muotojen takii, et sieltä saattais löytyä helpommin rintsikoita tälläselle, jolla hieman isompi rintavarustus, mutta kapea tää vyötäröjuttu. Saa nähdä löytyykö ! Lisäksi oon lukenut monista blogeista näistä "euron alushousuja" myyvistä liikkeistä, joten those are what I shall look for, haha !

Lisäks kerroinkin tossa edellisessä postauksessa, että ei olla kauheasti kahdestaan vietetty aikaa ulkoilmoissa A:n kanssa. Johtuneeko sitten siitä, että me asutaan kimpassa, niin ei oo tavallaa sitä tarvetta sitten, että pitäis tavallaan nähdä aina kahvittelun tai shoppailun merkeissä ja muuten vaan ulkona... Voi kyllä johtua siitä, että me ollaan myös aina disaster yhdessä liikkeellä ollessamme, kuten saa nähdä kertoessani Viro reissusta. Päätettiin sitten, että tää reissu olis meidän kymmenennen kuukausipvn kunniaksi ! Uskomatonta, että kohta on vierähtänyt jo vuosi tätä yhdessäeloa. Unbelieveble. En voisi kuvitella asuvani kenenkään muun kanssa tällä hetkellä. Me ollaan vaan niin samanlaisia ja jaetaan sama ajatusmaailma, joka on kyllä vähän fucker välillä. Like a hell ja meidän jutut on välillä vähän out of this world. En voisi kuvitella parempaa kämppistä <3

 Mutta niin, voisin vähän ihan muuten vaan lörpötellä tosta mun ekan kuvan aiheesta eli get out of your comfort zone. Oon miettiny tota fraasia aika paljon viime aikoina ja sitä, mitä kaikkea se oikeastaan pitää sisällään. Joo ekahan ajatukset lähti siitä, että jos haluaa edistystä saliin, niin pitää vaan pusertaa enemmän, mutta totahan voi yhdistää melkeenpä mihin tahansa elämän osa-alueeseen. Meinaan sitä, että esim. usein olen miettinyt vaikka ihmisiä, jotka tuntuvat itsestään olevan saamattomia ja/tai epäonnellisia jollain tapaa. Samanlaiset rutiinit päivästä toiseen, tuntuu, ettei elämässä ole sisältöä. Ei tiedetä, miten omaa onnellisuutta edistäisi. Olemmeko vain jämähtäneet paikallamme siihen tuttuun tilaan olettaen, että paremmin ei voisi olla vai pelottaako meitä vain ajatus siitä, että tuttuja rutiineja on vaihdettava ja on jotenkin kohdattava jotain uutta ja tuntematonta ? Ehkä ei myöskään osata ottaa niitä askelia eteenpäin, ainakaan yksin. Askel kohti mukavuusrajojen yli.

Oman elämäni kohdalla, kun asiaa mietin, olen kyllä huimasti muuttunut ihmisenä parin viime vuoden aikana, aika pitkälti tän fraasin johdattelemana. Kyllästyin elämäntilanteeseeni ja siihen, miten oikeasti onneton olin muutama vuosi taaksepäin. Jotenkin, kun nyt mietin, mulla on ehkä ollut just toi lause enemmän tai vähemmän ohjaamassa mun elämää ja mihin suuntaan olen menossa. Voin ihan sanoa, että se mitä itse olin, oli arka, ujo, sisäänpäivetäytynyt, huono itsetunto, no confidense, koin olevani huono ihmisten kanssa. Ennen en esim. kauheasti uskaltanut jutella ihmisille. Mun oli vaikea luottaa ihmisiin. Siihen on vaikuttanut mm. se, että koko lapsuuden ajan olen perheen kanssa muuttanut paikasta toiseen ja olen käynyt mm. neljää eri peruskoulua. Siinä vaan sitten ehkä alko pelottaa se tai tuntua, että turhaahan on tutustua ihmisiin, koska menetän heidät kuitenkin ja ei oikein myöskään uskaltanut kertoa ihmisille asioita, jotka ovat olleet monen pahan olon takana. Kaiken lisäksi mun perhe on kunnon dramalicious, et huh heijaa 

Olenkin sitten just ajanut itseäni enemmän ja enemmän sellasiin tilanteisiin, jotka ei välttämättä tunnu aluksi niin houkuttelevalta, mutta lopputulos on lähes aina ollut hyvä. Aina jotenkin pidän mielessäni sen, että nyt hitto et vetäydy, vaan heittäydy, sillä mikä tahansa on parempaa kuin aikasemmin. Comfort zonen ulkopuolella. Jotenkin se, että kokee onnistumisia sen jälkeen, kun antaa itsensä heittäytyä tuntemattomiin tilanteisiin on vaan ajanut mua eteenpäin. Muissakin asioissa, kun siis vaan tää social thingy, kunhan kerroin esimerkin. 

  Koen, että tavallaan ei voi edistyä, ellei juuri uskalla astua oman mukavuusrajan ulkopuolelle. Olet kyllästynyt ulkonäköösi: pistä vaikka tukka erilailla päiväksi ja kokeile ihan uudenväristä huulipunaa. Uutta ilmettä lookkiin: osta jtn mitä et olisi ehkä aikaisemmin kuvitellut itsellesi ostavan. Haluat lenkille, mutta sohva tuntuu mukavammalta, just stop whining and get your ass of the couch, koska oikeasti tulee parempi fiilis jälkikäteen loppujen lopuksi. Et ole ollut yhteyksissä joihinkin kavereihisi pitkään aikaan, ota luuri käteen ja sovi treffit, vaikka olisikin vähän huono omatunto vaikka kaverisuhteen ylläpitämisestä. Olet kyllästynyt töihisi, pistä rohkeasti työhakemuksia, kokeile jotain uutta ja rakastu. Opi. Kehity. Koet, että on oltava koko ajan menossa, salli itsellesi hetki chillata ja lue vaikka joku kirja. Tylsistyttää, käy uudessa paikassa, kokeile uutta harrastusta, tee jtn erilaista. Haluat ulos treffeille tietyn ihmisen kanssa, just ask him/her, sillä ainoa, joka jtn menettää on se, joka päästää sinut käsistään. Ja nää nyt oli vaan nopeita esimerkkejä. Pääpointtina vaan se, että älä jämähdä paikallesi, jos on jotenkin epämukava olla vaan tee asialle jtn, vaikka aluksi tuntuu hankalalta. Tuntuu ehkä hassulta lähtee tekemään jotain uutta, erilaista, mutta se on sitä oman mukavuusrajan koettelemista ja ehkä sitten omien rajojen haastamista. Jist do your shit. Musta pitäis olla just ehkä hieman spontaanimpi, tehdä asioita impulsiivisemmalla mielellä, rikkoa rajoja ja rutiineja. 

En sano, että rajojen haastaminen aina johtaa toivottuihin lopputuloksiin, happy endingeihin, mutta ainakaan enää ei tarvitse miettiä mitä jos. En itsekään koe todellakaan aina toteuttavani tätä ja välillä olen shittinä omasta saamattomuudesta, mutta aina tässä on päästy uuteen nousuun ja löytynyt se jokin spark. Jatkan edellistä edeltävästä lauseesta, niin kuitenkin on edistynyt ja kasvanut ihmisenä ja tiedät, että aa okei se ei ollutkaan mun juttu, mutta ei tässä kuoltukaan ja sitten vaan kohti uusia juttuja ! Siinä mun plärinät ja pohdinnat tältä illalta.. Öitä <3 xx C 



Tän hetkistä rajojen koettelua ja sen tuloksia lmao

This is our shit with A at the moment XD
Ei muuten kannata lämmittää keitettyjä kananmunia kuorineen päivineen mikrossa. Sain oppia sen kantapään kautta, sillä ne nimittäin _räjähtää_ kirjaimellisesti. En yhtään arvannut, että noin voisi käydä ! XD Olin ennen salia keittänyt itselleni iltapalan, jotta voin rauhassa venytellä, syödä ja mennä nukkumaan, sillä mulla oli ollut pitkä päivä. Siinä sitten valmistuin muuten nukkumaanmenoa varten, kun kuulin kaksi tuff tuff ääntä. There I go again. Shit of the shit. Viimeinen asia, mitä olisin tona iltana halunnut tehdä on siivota räjähtäneiden kananmunien jäämiä mikron seiniltä <3 Eli vinkkinä itselle ja muille, kuorikaa kananmunat ennen lämmittämistä mikrossa <3


Lopputuloksena syömäkelvottomat jäämät...




4 kommenttia :

  1. Tosi hyvältä näytät! :) Kivan olonen blogi sulla, täytyypi jäädä seuraileen!

    www.sonjakorpela.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii kiitos !! :)))) mäkin käyn checkcheck sun :*

      Poista
  2. Hei. Mun on pakko kysyä, että ootko laittanut silarit? :D Terveisin entinen ystäväsi Rovaniemeltä ;)

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*