maanantai 10. marraskuuta 2014

Hyvää Isänpäivää ?




Hei ja unetonta sunnuntai ja maanantai välistä yötä kaikille ♥

Tänään, taikka eilen, suurin osa on varmaankin ollut viettämässä aikaa perheittensä, erityisesti isien/sä, kanssa. Niin oli minullakin suunnitelmissa, hieman vastahakoisesti kuitenkin rehellisesti sanottuna. Sain tänään kuulla, että erään tuttuni äiti oli menehtynyt edellisenä päivänä ja tämä kertoi, että isänpäivä menee isästä huolenpitäen, onhan perheenjäsenen menettäminen erittäin traaginen tapahtuma. Koko tapahtuma sai minut miettimään suhdetta omaan isääni ja kaikki ajatukseni johtivat siihen, että olisi jotenkin tekopyhää ja väärin pakottautua lähteä juhlistamaan isää isänpäivänä pakollisilla kakku kahvitteluilla. 

Mitäköhän ja mistäköhän mä uskaltaisin kertoa. Mulla ei ole mitenkään erityisen syvällistä suhdetta isääni. Pintapuoliset kuulumiset vaihdellaan silloin tällöin ja käyn isäni luona kerran muutamassa kuukaudessa. Ei meillä ole mitenkään huonot välit, mutta se jää vain siihen, että meitä yhdistää vain sama veri. En usko, että isäni edes tuntee minua kunnolla, ei ole pitkään aikaan tuntenut, enkä usko, että hän edes osaisi ymmärtää minua. En kuitenkaan enää syytä häntä. Olen päässyt yli näiden asioiden ajattelemisesta, mä vaan olen. Isällä oli vaimo ja neljä lasta elätettävänä, oli kaiken maailman ongelmia, ei iskällä näyttänyt riittävän aikaa eikä jaksamista töiden päälle. 

Vanhempani ovat aina riidelleet kaikkina juhlapyhinä niin kauas kuin muistan. Voisi sanoa, että jopa pelko hallitsi kotona aina varsinkin juhannuksena ja jouluna sekä uutena vuotena. Aina juhlapyhinä jotenkin pakottauduttiin olemaan yhdessä ja tunnelma oli pakotettua, akwardia, liian suuria odotuksia täynnä. Tämä johti tunnelman kiristymiseen, suuttumisiin ja riiteilyihin. En oikeasti muista milloin viimeksi meillä olisi kotona ydinperhe juhlinut jtn aidosti iloiten ja nauttien toistemme seurasta. Sellaista juhlaa ei tunnu vain olevan ja se kyllä saa minut ainakin haikeaksi ja surulliseksi, kun myönnän tämän itselleni.

Vuoden 2008 aikana tapahtui kaikenlaista kauheaa, mitä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua, mikä johti lopulta vanhempieni eroon 2009 alussa. Syytin isääni erosta ja olin vihainen äidilleni, että hän oli meidät jättänyt. Luonnollisesti en voi kaikkea kertoa, sillä on niin paljon arkoja asioita, joista en vaan voi kirjoittaa. Joka tapauksessa elämä oli todella rankkaa sen jälkeen, kun äiti lähti. Minulla ja sisaruksillani oli pahimmat teini-iät käynnissä ja meillä kaikilla oli vaan niin vaikeaa kotona. Tunnelma oli negatiivinen, oli paljon sanasotaa, oli paljon ongelmia, tuntui, että pää oli niin lähellä räjähtämispistettä. Isä oli kaiken lisäksi paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi ja sitten, kun taloon pamahti yhtäkkiä uusi vaimo Thaimaasta 2012, oli se minulle iso nounou.

Tässä vaiheessa olin alkanut ehtiä rakentaa uutta perhettä ystävistäni ja elämääni oli tupsahtanut ihania ihmisiä, joista mainittakoon erityisesti Niklas, rakas ystäväni joka tukee minua kaikessa ja on ollut mulle erityisen tärkeä tukipilari. Toinen erityinen mies elämässäni on rakas kämppikseni Aleksi, jota ilman en oikeasti olisi kuka olen ja joka on saanut mut loistamaan kuin kirkkain tähti taivaalla. 

Lopulta kotona asiat alkoivat käymään mun henkisen hyvinvoinnin kannalta niin pahoiksi, että mun oli ihan pakko muuttaa pois kotoa. Isähän ei varmaan tiedä muuttoni johtuneen näistä asioista ja jos isi satut lukemaan tätä tekstiä, en oikeasti kanna enää mitään kaunaa, elämästä on tullut mitä on, ja olen antanut anteeksi ja jatkanut omaa elämääni eteenpäin niinkuin mä haluan, mun ehdoilla, Ei elämä ole aina helppoa, mutta olen onnellinen. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt oman tieni ja uskallan elää elämääni itseni vuoksi. Mutta joka tapauksessa mä en tiedä mitä mä oikeen höpisen eikä tekstissäni varmaan edes ole mitään punaista lankaa, anteeksi jos tekstini on kauhean sekava. :D

Anyway, kun muutti pois kotoa, kaikki se, anteeksi, paska, negatiivisuus, surut ja huolet, itkeminen ja murheet jäivät taakse. Mä pääsin vihdoin irti kahleista. Pystyin vihdoin hengittämään ja kuten sanoin, elämään omilla ehdoillani. Olen nyt asunut Aleksin kanssa lähes kaksi vuotta ja voin sanoa, että nämä ovat olleet elämäni parhaat vuodet.

Ja palaten siihen, mitä tunteita tämänpäivänen aiheutti, jotenkin yhtäkkiä kaikki huonot muistot pääsivät palaamaan pintaan. Mietin asioita, kuten sitä, että jätin nuoret veljeni isän luokse ja mikä on riipaissut mua eniten, on ollut kuulla, että veljeni luulivat, että olin heidät hylännyt heidän takia, kun tilanne ei todellakaan ole se, vaan tosiaan syy muuttoon oli isäni ja se, että pystyin muuttamaan omilleni. Kaikki ajatukseni johtivat sekavaan olotilaan. Menenkö mä tosiaan juhlistamaan isääni isänpäivänä ? Miksi ? Tällä kertaa mä en vaan pystynyt osallistumaan teennäisiin pakotettuihin kakkukahvitteluihin. Mä en vaan pystynyt. Tuli hieman paha mieli, kun isä syyllisti, että veljet olivat tulleet paikalle nähdäkseen minut, mutta no can do.

Isänpäivä muutenkin herättää mussa vähän kahdenlaisia ajatuksia. Miksi muistaa isää tänä erityisenä päivänä, kun isää voisi ja pitäisi muistaa vaikka vuoden jokaisena päivänä tai ainakun useammin kuin kerran vuodessa ? Eikö se ole vähän teennäistä, jotenkin vaikka kerran vuodessa juhlistaa ja osoittaa kunnioitusta isää kohtaan, jos ei sitä vaikka muulloin tee ? Miksi tarvitaan erityinen päivä tehdäkseen tämä ? Toisaalta ajattelen sitten myös, että isänpäivä on oikeasti hyvä ja hieno päivä sitten oikeasti muistaa isää erityisemmin ja vaikka kokoontua perheen kesken, jos se on jotenkin ollut mahdotonta tai vaikeaa muutoin. Emmä tiedä, kauhean ristiriitaisia tunteita mulla, kun omat kokemukset ovat mitä ovat.  





Mutta se siitä avautumisesta..

Kerroinkin ystävästäni Niklakselta ja tittitidii, mun rakas Nixi täytti vuosia ♥ Päätin tämän kunniaksi viedä hänet perjantaina synttäri-illalliselle ravintola Brondaan ja voikun ruoka oli niin taivaallista ! Päädyimme menu Esplanadiin, joka koostui viidestä ruokalajista. Alkuun oli valkosipulilla marinoituja katkarapuja sekä härkätartaria, sitten saapui pöytään possun kylkipaloja ja ensimmäistä kertaa ravintolassa kehotettiin syömään käsin, mikä oli meistä kyllä todella hämmentävää :D Ribseistä loheen ja tryffelipolentaan ja vielä maailman taivaallisimpaan tiramisuun, mitä olemme koskaan syöneet. Se makuelämys oli oikeasti aivan taivaallinen, mä en kestä, oikeesti kuola valuu tätä tekstiä kirjottaessa, hehheheh :')

Perjantaista lauantaihin. Pääsimme jälleen Oonan kanssa tekemään töitä sponsorillemme Oakleylle SnowboardingForMe -leffan tiimoilta ja toimimme Tennispalatsissa sekä minä sitten myöhemmin vielä Namussa Oakleyn hostina. Ilta oli todella kiva ja elokuva oli oikeasti todella mieletön, suosittelen kyllä kaikille. Elokuva oli tehty todella hyvin ja jopa minä, joka en ole kiinnostunut lumilautailusta laisinkaan enkä edes tiedä snoukkaamisesta mitään, pidin leffaa hyvänä ja mielenkiintoisena !

Lumilautailua pääseekin ehkä sitten ensi viikolla testailemaan, jos uskaltaudun rinteelle. Miss Helsinki -kiertueemme nimittäin suuntaa seuraavaksi Leville, jossa tulemme viipymään keskiviikosta sunnuntaihin. Niin jännitävää, en malta odottaa reissua ! Mä pääsen lisäksi näkemään äitiäni sekä siskoani pitkästä aikaa, sillä mä hyppään junasta poies sunnuntaina Ouluhoodeila ja jään mamin luokse pariksi yöksi ♥

Muistakaahan hei käydä äänestämässä mua Vuoden Tähtitytöksi TÄSTÄ

Ihanaa viikonalkua kaikille ♥

xx C

2 kommenttia :

  1. Oot hyvä kirjoittamaan sun tunteista ja vaikutat muutenkin herttaiselta tytöltä :) Saanko kysellä sun vanhempien etnistä taustaa? Mietin kun oot vähän eksoottisemman näkönen että oisko kulttuurierot voinu vaikuttaa sun vanhempien eroon. Enkä tarkota tätä siis pahalla vaan ihan mielenkiinnosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ! :) olen puoliksi filippiiniläinen.. Vanhempieni eroon vaikutti ihan eri asiat.. En niistä julkisesti halua kirjoittaa kuitenkaan.. :)

      Poista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*