tiistai 8. syyskuuta 2015

Sometimes Letting Go Is Better Than Holding On



Elämääni kuuluu, eräs henkilö, joka yrittää kovasti olla osa elämääni. Jotkut lukijoistani saattavat tietää kenestä puhun, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, kenestä on kyse. Tämä henkilö kyselee jatkuvasti kuulumisia, pyytää tulla vierailemaan, on hirveä ikävä. Pyrkii tulemaan takaisin osaksi elämääni, sillä on jo kerran mut menettänyt.

Kun otin tarpeeksi etäisyyttä ko. ihmiseen, alkoi tuntua hyvältä antaa itsestä pieniä palasia takaisin. Mulla oli uskoa siihen, että henkilö on muuttunut ja aidosti kannustaisi ja hyväksyisi mut sellaisenaan kuin olen. Joka kerta kuitenkin tuntuu, että mua kritisoidaan. Jopa haukutaan. Tahattomasti tosin, tiedän sen, mutta ei sekään tunnu hyvältä. Kyseisen ihmisen ei pitäisi todellakaan tehdä vastaavaa, sillä sitä tulee muualta ihan tarpeeksi. Monesti väittänyt, että kannustaa eikä ole väliä vaikka olisin ammatikseni käsilleseisoja. Lupaukset eivät ole mitään, ellei niitä toteuta. Turhia lupauksia olenkin saanut kuulla riittämiin ko. henkilöltä.


Tilanne on nyt mennyt siihen, että en enää jaksa. Mulla ei ole jaksamista eikä aikaa luoda suhdetta, jota ei ole koskaan ollut. Mulla on taas tilanne, jossa vanhoja haavoja revitään auki ja huonot muistot palaavat mieleen. Äitini neuvoi, että olen liian kiinni menneisyydessä, että mun on päästettävä irti ja pidettävä katse tulevaisuudessa. Olen pohtinut tätä. 

Miten päästää irti menneisyydestä ja jatkaa, kun on niin paljon asioita, joita ei voi korjata tai aika parantaa ? Musta tuntuu, etten ole koskaan tuntenut vastaavaa vihaa yksittäistä ihmistä kohtaan. Viha syö sisältä. Vihaan vihaa. Negatiivisuutta. Tajusin, että paras tapa poistaa tämä negatiivisuus elämästäni on poistaa ko. henkilö elämästäni.


En voi jatkaa eteenpäin, jos mulla on jotain pitelemässä kiinni paikoillaan. Leikkaan kahleet irti. Tällä henkilöllä ei ole mitään asiaa takaisin mun elämään tällä hetkellä eikä mulla ole kiinnostusta antaa enää mahdollisuuksia. Täysi poistuminen elämästäni for now. Miksi pitäisin kiinni jostain, mistä tulee vain huonoja viboja/muistoja mieleen eikä mieleen juolahda yhtäkään hyvää muistoa ? Harmi. Äiti sanoi, että kadun tätä vielä joku päivä, voi olla. Jos sattuisikin, että on liian myöhäistä puhua asioista. But I just can't see the point in it. Anteeksiantaminen ja asiasta puhuminen on liikaa pyydettyä.

Turha näitä asioit on oikeastaan vatvoa. Ärsyttää vaan, miten vanhoja juttuja on kaivettava esille, tai miten ne ponnahtaa esille tietyissä asiayhteyksissä.. Oli hyvä tulla purkamaan tänne blogiin. Todennäköisesti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tiedän itsestäni sen, että halutessani voin sulkea ihmisen kokonaan pois elämästäni. 

Peace and Love,

xx CC



7 kommenttia :

  1. Pakko tulla kommentoimaan, ja anonyymisti koska en enää täällä tiliä omista.
    En sano tätä ilkeyttäni tai muuta, mutta miksi ihmeessä kirjoitat blogiin tällaista? Senkö takia, että kyseinen ihminen lukisi sen ja pointtisi menisi perille? Eli se, että et halua häntä elämääsi. Paras ja pahin tapa sulkea joku elämästäsi on käyttäytyä kuin hän olisi ilmaa. Jos sinua ei tosiaan kiinnosta jonkun ihmisen seura, niin miksi vatvot sitä blogissasi? Onko blogi sinulle JULKINEN päiväkirja? Asia vaikuttaa aika yksityiseltä.
    Kannattaa joskus miettiä että kuka tahansa pääsee lukemaan blogiasi. Olen itse entinen bloggaaja, ärsytti anonyymikommentit ja nyt teen tämän itse, mutta toivon vain, että ajattelisit vähän omaa nenääsi pidemmälle ja tiedostaisit, että KAIKKEA ei kannata julkisesti jakaa ja toisen ihmisen nöyryyttäminen julkisesti, vaikka nimeä ei luekaan, on halpamaista. :/ Jos joskus olet tätä kyseistä henkilöä kunnioittanut, voisi kuvitella että et kirjottaisi blogiisi tällaista. Uskon, että tämä postaus ei tee kenenkään sinusta hyvää vaikutusta eikä tuo positiivisuutta elämääsi.
    Jaa ongelmasi ystävien kanssa, ei netissä niin että kaikki lukevat ne ja pääsevät arvostelemaan! Toivon mukaan olet sen verran fiksu, että ymmärrät pointtini.

    Tsemppiä ja positiivisuutta arkeesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Blogini on julkinen päiväkirjani ja tiedostan hyvin sen, että kuka tahansa voi lukea blogiani. Mun elämä ei ole täydellistä, niin miksi esittäisin niin blogissani ? Mulla on vapaus avautua blogiini juuri niin paljon kuin haluan. Ketään ei ole nöyryytetty, eikä ko. ihminen tule lukemaan postaustani, joten chill. I know what Im doing.

      Poista
    2. Eli sulla on joku ihminen elämässäs joka haluaa sut takasin tai whatever ja luulet ettei hän lue blogiasi? Ootko yhtä tyhmä miltä näytätkin? Vakuutan että en ole heitteri ja rakastan kauniita naisia mutta noi sun huulet on ihan överit :D ei jatkoon.

      Poista
    3. Aa, nyt ulkonäkönikin häiritsee sinua :D Enpä muuta sano.

      Poista
  2. äitis on ihan oikeessa; tälleen vähän aikuisemmalla iällä (ite kans 21) niitä äidin neuvoja osaa arvostaa ihan eri tavalla kun esim 5 vuotta sitten. älä pidä elämässäs henkilöä joka ei tue sua sun unelmissas ja haaveissas eikä oo sun arvonen. keskity niihin jotka on aidosti sun ystäviä ja kävelee sun vierellä oli tilanne mikä tahansa.

    VastaaPoista
  3. Vaikka et mainitse henkilön nimeä tässä niin me kaikki tiedämme kenestä puhut. Mielestäni todella törkeää kuinka paljon olet hänestä kirjottanut tänne ja annat hänestä huonomman kuvan mitä hän oikeasti on.. Ajattele jos asia olisi toisin päin että hän kirjottaisi sinusta näin julkisesti kaikille? En usko että se olisi sinulle fine. Joten vähän arvostusta häntä kohtaan please......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakas, jos luulet mun puhuvan Jussista, olet pahasti pihalla.. :D

      Poista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*