maanantai 25. heinäkuuta 2016

"Miksetsä Opiskele Itelles Kunnon Ammattia ?!"



Heipsan !

Opiskeluni, tai oikeastaan opiskelemattomuuteni, on yksi aiheista, jonka olen huomannut puhuttavan ihmisiä enemmän tai vähemmän. Kovin monikin tuntuu olevan huolissaan siitä muun muassa, kuinka heitän itseäni hukkaan tai kuinka mun pitäisi hankkia "kunnon ammatti" tai jopa esittävät kuinka en tule koskaan saamaan "hyvää" työpaikkaa.

Haluaisin tässä kohtaa esittää seuraajilleni (kyllä, teille huolestuneille ja epäilijöille myös) muutaman kysymyksen:

- Suoriuduitko peruskoulusta kaikin puolin hyvin arvosanoin ?
- Panostitko todella koulunkäyntiin ?
- Oletko tyytyväinen suorituksiisi ?
- Oletko valinnut mielestäsi oikean ammattin ?
- Opiskeletko tai teetkö työksesi juuri sitä, mitä todella haluat tehdä ?
- Oletko onnellinen ?


Voin itse sanoa suoriutuneeni peruskoulusta sekä lukiosta varsin hyvin. Itse asiassa varmaan paremmin kuin enemmistö suomalaisista. Yhdeksännen luokan todistuksessani oli ainoastaan yksi 8, loput ysejä ja kymppejä. Keskiarvo oli 9,6 lukuaineissa. Olin se lapsi, jota kiusattiin hyvistä arvosanoista sekä kärsi siitä, että olin tiedonjanoinen ja halusin saavuttaa hyviä arvosanoja. Se vaati multa enemmän vapaa-aikaa, sillä tein aina läksyni, monesti ylimääräistäkin. Luin kokeisiin aina hyvissä ajoin ja panostin siihen, että varmasti ymmärsin opiskelemani asian sen sijaan, että olisin yrittänyt opiskella asioita ulkoa. Olin se fiksu lapsi, jolla ei ollut hirveästi kavereita ja ystäviä. Olin itse asiassa myös se todella ujo ja arka, vetäytyvä, piilossa oleva persoona.

Mielestäni jokaisella on ja oli ainekset olla hyvä koulussa. Totta kai mielenkiinnot vaihtelevat, toiset ovat parempia lukuaineissa, toiset taiteellisissa aineissa. Nuorena on myös paljon häiriötekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa koulunkäyntiin negatiivisesti: murrosikä, seksuaalisuus, tupakointi, alkoholi, sääntöjen rikkominen. Toki myös kiusaamiset, perheasiat yms. saattavat vaikuttaa negatiivisesti. Törmäsin itse paljon siihen, että ei ollut "coolia" olla hyvä koulussa sekä rajoja piti oikein testailla hölmöilemällä, käymällä opettajien hermoille tai muuten vaan häiriköimällä. Musta tuntuu, että jopa pelättiin panostaa koulunkäyntiin kiusaamisen takia, mikä myöskin on todella surullista. Eihän sitä todellakaan ole kiva tulla leimatuksi nörtiksi, tylsimykseksi tai no laiffiksi. 


Voisin melkein sanoa, että ne, jotka eivät olleet hyviä koulussa, vaikka olisivat voineetkin olla (erityisesti edellisessä kappaleessa mainitsemani koulunkävijätyypit), ovat niitä, ketkä todella heittivät itseään ja mahdollisuutensa hukkaan. En usko, että siitä on kenelläkään ollut oikeasti haittaa olla hyvä koulussa, vaikkei suurimmalla osalla tiedosta tekisikään koskaan mitään. Joten "ei vaan kiinnostanu tai jaksanu" ovat mielestäni erittäin huonoja tekosyitä. Ei ole myöskään tarkoitus dissata, asiat ovat usein monimutkaisempia, mutta tämä on minun yleinen mielipiteeni asiasta. Sekin on asia erikseen, jos on päätynyt juuri siihen, mitä haluaa tehdä, eikä ole ollut tarvetta olla hyvä koulussa. Älkää toki ottako liian kirjaimellisesti kaikkea.

 Meillä kotona oli tärkeää, että kouluasiat suoritettiin ensin ja hyvin, sitten tulivat vasta hupi, harrastukset sekä kaverit. Olen kiitollinen siitä, että vanhempani kannustivat minua olemaan hyvä koulussa sekä pitivät niin sanotusti "hihnassa" eli eivät antaneet minun juoksennella tuolla kaupungilla milloin ja miten sattuu, oman mieleni mukaan. Olen myös erittäin kiitollinen siitä kurista, joka minulle asetettiin: läksyt ja koulu ensin, sitten kaverit ja muu. Don't get me wrong, ei meillä kuitenkaan ollut ihan kuin armeijassa, mutta uskon kurin olleen varmasti kovempi kuin monessa perheessä.

Mitä tulee siihen, miksi en hyvästä koulumenestyksestäni huolimatta ole päätynyt opiskelemaan mitään, onkin oma monimutkaisempi kuvionsa, josta voisi melkein kirjoittaa oman romaaninsa. Mutta tiedättekö oikeastaan, miten kyllästynyt olen kuulemaan siitä, kuinka olisin päässyt ihan mihin tahansa yliopistoon opiskelemaan ? Kuinka olisin voinut saada hyväpalkkaisen "arvostettavan" ammatin ja menestyä alassa kuin alassa ? Kuinka kyllästynyt olen kuuntelemaan mäkättelijöiden itkua siitä, miten hukkaan olen heittänyt itseni ? Se ei ole sitä, mitä itse haluan. Se ei ole minua varten. Joten kiitos, mutta ei kiitos. Huolenaiheenne ovat ihan turhia !

 
Vaikka juuri kerroinkin olevani kiitollinen siitä, että vanhempani pitivät huolen siitä, että olin hyvä koulussa, unohtivat he kannustaa minua sen ohella pyrkimään kohti sitä ammattia ja alaa, mitä itse haluan. Niin kauas kuin muistan en saanut oikein olla oma itseni. Päähäni syötettiin, että lääkis, oikis ja kauppis olivat ainoat hyvät ja kunnialliset koulut, joihin minun tuli tähdätä. Mikä tahansa muu  "ala-arvoisempi" ala tai ammatti olisi ollut jotenkin häpeäksi, "ethän sä nyt roskakuskiksi halua." Mulle asetettiin ihan hirveän korkeat ja suuret odotukset, joista poikkeamalla minun annettiin ymmärtää, että olisin ollut jotenkin huonompi ihmisenä, huonompi tyttärenä, etten olisi mitään. Että olisin ollut hirveä pettymys.

Seuraavan sanaisen arkun haluaisinkin avata ihmisille:

Ei ole häpeä olla hyvä. Ei ole myöskään häpeä myöntää olevansa hyvä jossain ja ylpeä siitä. Ei ole häpeä olla oma itsensä. Ei ole häpeä toteuttaa omia unelmiaan ja omia tavoitteitaan. Ei ole häpeä, mikäli et ole löytänyt vielä omaa tietäsi. Ei ole häpeä, vaikka olisitkin väärällä tiellä. Koskaan ei ole myöhäistä muuttaa asioiden kulkua ja elämän suuntaa. Tee sitä, mikä tekee Sinut onnelliseksi. Elä elämääsi itsesi, ei muiden odotuksien vuoksi. Kannusta muita tuomaan parhaat puolensa esille. Kannusta muita olemaan omia itsejään. Arvosta erilaisuutta. Ei ole häpeä olla erilainen. Älä anna muiden määritellä Sinulle kuinka Sinun pitäisi elää elämääsi. Älä anna muiden määritellä, mitä menestys on Sinulle. Älä anna muiden määritellä, mikä on "hyvä" työpaikka. Ennen kaikkea, älä anna muiden määritellä, mikä tekee Sinut onnelliseksi.

Kuka tahansa voi olla ihan mitä vaa haluaakaan olla. Keskitytään rakentamaan omia elämiämme polkematta muita.


Viimiset kolme ja erityisesti viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa ja olen ollut hyvinkin hukassa itseni kanssa. Varsinkin, kun pääsin muuttamaan pois kotoa ja irtautumaan kahleistani siellä, sekosin vapaudesta. Sen tiedän kuitenkin, että kaikki kokemukseni ovat olleet rakentamassa mua, opettamassa mua, johdattamassa mua oikealle tielle. Olen joutunut kokemaan aika rankkojakin asioita vain oppiakseni todella arvostamaan ja rakastamaan itseäni. Oppiakseni todella tuntemaan itseni. Olen edelleen löytämässä itseäni ja se tie on muotoutumassa minulle. Mun tielle ei ole kuulunut vielä opiskelu ja olen iloinen siitä, etten ole lähtenyt opiskelemaan mitään, mitä en todella halua opiskella ! Mulla alkaa olla visio päässäni siitä, mitä todella haluan elämältä ja mitä haluan tehdä.

Tiedän, että mulla on tarkoitus. Tiedän, että tulen tekemään vielä jotain merkittävää. Oli se ihmisten silmissä pientä tai suurta. Mä tiedän, että tulen olemaan vielä menestyksekäs ja onnellinen sillä tiellä, jolle lopulta lähden. Eikä se mua haittaakaan, vaikka se tie haarautuisi vielä monta kertaa ja kohtaisin umpikujia ! Luon oman tulevaisuuteni ja oman tieni.  

xx CC

Here's a funny thing about people. Some people like to see you in a way in how they would like to see you act. As soon as you don't act upon their expectation, they lose control. And when they lose control, they get angry. They get angry at themselves that they can't control you. But, thus, go to battle with the Angry. It's a battle they're going through with themselves.







15 kommenttia :

  1. Moikka! Saatko linkitettyä blogiasi enää blogloviniin? Sieltä oli niin helppo seurailla postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa ! Kiitos viestistäsi, koitan hoitaa asian asap:)

      Poista
  2. Sulla on oikee asenne!:) sä tiedät varmasti mitä teet ja tehny oikeit päätöksii! Ja joillain ei nyt vaa oo yksin kertaisesti parempaa tekemistä kuin puuttuu/murehtii toisten asioita

    VastaaPoista
  3. - Suoriuduitko peruskoulusta kaikin puolin hyvin arvosanoin ? - En niin hyvin, kuin jälkikäteen olisin toivonut. Toki peruskoulun arvosanoilla ei ole tällä hetkellä väliä enää.
    - Panostitko todella koulunkäyntiin ? - En kovin. Harmittaa, ettei vanhempani kannustaneet koulun käyntiin niin vahvasti. "Onks läksyt tehty?" oli se perus mitä aina vaan kysyttiin ja vastaus "on" riitti.
    - Oletko tyytyväinen suorituksiisi ? - Peruskoulussa olisin voinut olla parempi joissain aineissa, lukuaineet olivat 7,5 eli eivät nyt sieltä huonoimmasta päästä, mutta paremmat ne olisivat voineet olla. Amiksen ja Amk:n suorituksiin olen tyytyväinen, silloin oma kiinnostus opiskelua kohtaan syttyi ja järki käski oikeasti opiskelmaan tulevaisuutensa eteen.
    - Oletko valinnut mielestäsi oikean ammattin ? - En tiedä oikeasta, mutta ainakin järkeviä valintoja olen mielestäni tehnyt. Saattaa olla, että joskus löydän sen kutsumukseni ja vaihdan alaa.
    - Opiskeletko tai teetkö työksesi juuri sitä, mitä todella haluat tehdä ? - En tiedä tarkalleen mitä haluaisin tehdä, mutta ehkä se vielä selviää joskus.
    - Oletko onnellinen ? - Niin voisin nyt sanoa. :)

    Hyvä postaus.

    VastaaPoista
  4. Suomessa on vielä hyvin vanhanaikainen ajattelutapa opiskelujen suhteen. Kaikkea uutta vieroksutaan. Lukio oli ennen varma tie yliopistoon ja "parempaan elämään". Näiden opinahjojen ihannointi on saatu säilytettyä siitäkin huolimatta, että akateeminen työttömyys ja pätkätöiden maailma tuntuu tulleen jäädäkseen. Onnellisuus tulee harvoin kuitenkaan ammattiarvon tai tittelin kautta, vaan siitä, että saa tehdä työtä jota rakastaa ja jonka kokee merkitykselliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan oikeassa olet kyllä ! Nykyään on moni tappja menestyä sekä pärjätä elämässä ja paperitkin saa hoidettua työn ohella:)

      Poista
  5. Cheyenne, tämä oli mielestäni tähän asti paras postauksesi. Itse ulkomaalaisperheestä lähtöisin, myös asetettiin korkeat tavoitteet ura-ammateiksi: lääkis, kauppis ja oikkis. Koko tuolta hommalta meni pohjat kun vanhemmat erosi, juuri ennen kuin hain itse noihin paikkoihin. Ja ajattelin että miksi ihmeessä tekisin sellaista, mitä en halua. Sen jälkeen kokeilemalla ja oikeasti tekemällä päivittäin 12h vähintään töitä 3 vuoden ajan erilaisissa töissä, löysin oman ammattini, jossa todellakin olen enemmän kuin onnellinen :) Olen yrittäjänä ja minulla on oma tilitoimisto ollut jo 5vuotta.

    Opiskelen edelleen aikuislinjalla mutta omalla tahdilla, enkä kenenkään painostamana tai kiirehtimänä. Tienaan enemmän kuin lääkärit tällä hetkellä, joten kohautan olkia kun jotkut painostaa minua kiirehtimään opintojani. Omistan 2 autoa, vasta rakennetun omakotitalon, sijoitusasunnon ja muuta omaisuutta. Vaikka itsekin olen kyllästynyt kuuntelemaan sitä jankkaamista, että älä jätä kesken opintoja jne. Yritän muistaa että se kuuluu vain minulle ja ainoastaan minulle, miten päätän elää elämääni.

    Olen lukenut postauksiasi, enkä aina ole ymmärtänyt miksi olet tehnyt niinkuin olet päättänyt tehdä. Mutta tällä postauksella ymmärsin, että sinulla tosiaan on ollut rajoitettu olo kotona, kuten minullakin. Minulla se enemmänkin purkautui sellaisena, että tein kaikkea ns. "paskaduunia" kuten siivosin marketteja/rappusia/autokorjaamoita, tiskasin, jäätelöautokuskina jne. Kaikki tämä oli tiettyä kapinointia että vihdoin saan tehdä mitä haluan, maksan itse omat laskut ja ruuat, kukaan ei voi käskeä minua mitä minun pitäisi tehdä.

    Ja monesti pelottaa että miten onnellinen olen. Että menee liian hyvin :D mutta paskempaakin on koettu, joten suunta on aina ylöspäin :)

    Cheyenne, kannustan sinua täältä Pohjoisesta käsin. Kaikki tekevät virheitä, tärkeintä on oppia niistä. Minusta edellinenkin postauksesi yksinolosta+tämä blogi osoittaa, että sinulla on kasvun suunta ylöspäin :)

    Minusta sinulle sopisi tosi hyvin sellainen, että toisit esim meikkejä ulkomailta mitä ei löydy Suomesta. Esim Toofaced/Kylie-meikit/KatVonD-meikit--> mitä nyt löytyy Sephoralta, niin niitä möisit. Ja testaisit youtuben kautta, erilaisia kauneusjuttuja/hiusjuttuja käytännössä :)

    Ehdotus vaan :D Tsemppiä Cheyenne!

    VastaaPoista
  6. Kuulostaa samalta kuin Johanna Tukiaisen brassailut ylppäritodistuksellaan. ;) Hihih Jotenkin koomista.

    VastaaPoista
  7. Moikka! Mun kommentti ei nyt millää tavalla liity tähä postaukseen, vaan oikeastaan noihin kahteen edelliseen :) Kerroit että oot hukassa ittes kanssa, etsit ittees ja luet aiheista paljon kirjoja. Osaisitko suositella mulle jotain kirjaa? Oon itse myös liian kiltti, hyväuskoinen, sinisilmäinen ja ihminen, joka valitettavasti joutunu liiankin usein ihmisten hyväksikäytettäviksi ja paskoihin suhteisiin, kun oman itsensä arvostus on heikolla jäillä.. Kovasti tsemppiä sulle, toivottavasti vastaat tähän ja osaisit neuvoo mulle jotain kirjoja aiheisiin liittyen! Ihanaa kesän jatkoa :)

    -Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ! Aika hyvä kirja on ollut just toi "who says you can't, you do". Myös the Alchemist on ollut mielenkiintoinen kirja:) Lisäks Najwa Zebianin instagram tili on ollut todella hyvä eli @najwazebian :)

      Poista
  8. Hei ihana! Hyvä teksti!!! Haluisin kysyä mistä noi kivat farkku shortsit on mitkä näkyy sun parissa uusimmassa kuvassa? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! :)) ne on BikBokista ostettu vuos sitten 😋

      Poista
  9. Luulis muille olevan ihan sama opiskeleeko joku vai ei. Kyllä sitä itsensä elättää jollain vaikka ei kouluja olisi (vielä) käynytkään.

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*