keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Parisuhde Helvetistä





Heissan,

Erostani on nyt jo pieni hetki aikaa ja ajattelinkin, että olisi sopiva hetki purkaa hieman ajatuksiani myös blogissani. Tuntuu vähän hassulta avautua parin viikon jälkeen, sillä tunteeni ja ajatukseni ovat siirtyneet ihan uudelle tasolle: olen täysin avannut silmäni ja jatkamassa täysillä etiäpäin. Toisin sanoen mulla on ihan täys mielenrauha eikä suhde paina enää tippaakaan. Musta on kuitenkin ihan hyvä avautua tästä isosta asiasta elämässäni, sillä sain suhteesta kuitenkin elämäni suurimman opetuksen ja tämä on hyvä pohjustus tuleville bloggauksilleni.

Seuraajilleni eroni tuli aika yllätyksenä, sillä näytin ulospäin olevani onnellisempi kuin koskaan. Luulin todella löytäneeni unelmieni prinssin ja kaikki olikin alkuun lähes täydellistä. Rakastuin ja kiinnyin nopeasti. Meillä tuntui olevan älyttömästi yhteistä ja puuhasimme kaikkea kivaa ja koin paljon uutta sekä jännittävää. 

Jokin kuitenkin alkoi muuttumaan ja huomasin olevani tilanteessa, jossa tuntui, että mua pidettiin itsestäänselvyytenä. Itsetuntoni sekä -varmuuteni syöksyivät alas. Luottamukseni oli koetuksella. Tunsin itseni riittämättömäksi ja oli kuin todisteltava arvoani. Tunsin syyllisyyttä lähes kaikesta. Jossain kohtaa tuntui jopa siltä, että jäin suhteeseen vain hyvittämään, sillä kun kaikki oli hyvin, kaikki oli todella hyvin. Huomasin olevani läheisyysriippuvainen ja henkisesti koukussa toiseen ihmiseen.
Suhde oli kuin huumetta.

Eräs hälytysmerkki oli, kun läheisyys ei ollut enää itsestäänselvyys. Huomasin välillä anelevani pusua, kättä, pääsyä kainaloon, jopa seksiä. Läheisyyttä piti kuin ansaita tai olla kuin ilmaa, ettei ilmapiiri vaan räjähtäisi tai menisi liian ahdistavaksi. Vähemmästäkin alkaisi seota ja tuntea hulluksi.



Pilkkaamisesta ja piikittelystäni tuli päivittäistä eikä se tuntunut yhtään hyvältä. Ilo lähti monesta asiasta, sillä tekemisestä tuli enemmänkin suorittamista. Kun otin asioita itseeni, olin huumorintajuton. Jossain kohtaa meinasin seota niin, että kerroin asioista vihdoin ystävilleni ja he sanoivat suoraan, ettei moinen käytös ollut enää oikein ja kaukana normaalista. Päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin vielä, sillä en halunnut että suhde kaatuisi johonkin "vitsiin", jonka olin ottanut itseeni.


Aloin rajoittaa someani. Aloin rajoittaa ihmisten näkemistä. Negatiivisuus värjäsi arkeni. Koin ahdistusta, jopa pelkoa. Yritin puhua asioista, mutta olin heti se, joka ajatteli asiat hullusti ja kierosti. Kesäkuun alussa painoni tippui useita kiloja ja kärsin ensimmäistä kertaa elämässäni unettomuudesta. Voin henkisesti huonosti ja syytin itseäni monesta asiasta. Tulin tilanteelle ihan sokeaksi enkä tajunnut asioita ollenkaan. 

Aloin lukea erästä kirjaa kuin "Who says you can't, YOU DO", jossa oli osuvasti teksti: When you change the way you think, you change the way you feel. When you change the way you feel, you change the way you act. Aloin kuumeisesti etsiä suhteeseen uutta näkökulmaa ja eräs ilta, kun olin jo valmis kohtaamaan toisen siitä, että hänen ärsyttävä exänsä olisi narsistinen tyyppi ja syypää suurimpiin ongelmiimme, kaikki valaistui kerralla päähäni. En allekirjoita narsismia, mutta suhteemme ei todellakaan ollut terve.
Kaikki muuttui sinä iltana.


En osaa edes selittää sitä tunnetta, kun osaat yhtäkkiä yhdistää KAIKKI asiat päässäsi ja selittämään KAIKEN. Se oli aika pelottavaa ja todella ahdistavaa. Mutta tiesin, että minun oli pelattava mukana, kunnes tulisi sopiva hetki pakkaa tavarani ja vain lähteä. On ihan okei jättää toinen tekstarilla, mikäli toista ihmistä pelkää.


 Ei todellakaan ole myöskään tarkoitus tehdä itsestäni enkeliä. Osaan mäki olla välillä vaikea, mulla on mun omat epätäydellisyyteni, teen virheitä niinkuin kuka tahansa ihminen. Ei ole tarkoitus myöskään mustamaalata toista ihmistä, vaan kertoa ihan omista tuntemuksistani ja miten itse olen kokenut asiat. En ole ikinä eläissäni itkenyt niin paljoa kuin edellisessä suhteessani, kukaan ihminen ei ole koskaan saanut minua tuntemaan niin paskaksi, kuin mitä koin suhteessa. Sitä pistävää henkistä kipua rinnassa ei pysty sanoin kuvailemaan. Mielestäni kukaan ei ansaitse vastaavaa kohtelua enkä toivoisi vastaavaa kenellekään.

Annan kuitenkin anteeksi, en aio kantaa kaunaa, en katkeroidu. En todellakaan aio rypeä säälissä tai jäädä murehtimaan. Tämä oli 100% oikea päätös ja aion kyllä jatkaa elämääni täysillä eteenpäin positiivisin mielin. Kaikesta pitää ottaa opiksi.



Mutta eipä keskitytä vain negatiiviseen. Kuten olen aina sanonut, uskon, että kaikella on syynsä tapahtua. Moni saattaa ihmetellä, miten hyppäsin narsistisesta ihmisestä toiseen, niin se johtuu täysin minusta ja energiastani. Olen ihan liian kiltti ja hyväuskoinen ja sen myötä myös välillä hyvin sinisilmäinen. Sitä on helppo hyväksikäyttää ja se vetää tuollaisia ihmisiä puoleensa. Olen pyrkinyt täyttämään aukkoa minussa tajuamatta, etten tarvitse ketään täydentämään minua.

Sain tästä suhteesta ehkä elämäni suurimman opetuksen, joka tulee kantamaan vielä pitkälle.


Seuraavassa blogipostauksessani tulenkin avautumaan tästä opetuksesta ja siitä, että kaikki pitää ehdottomasti ottaa opetuksena. Sanotaan jo nyt näin, että olen ollut niin helvetin hukassa itseni kanssa, etten ole voinut löytää todellista minua ja oppia arvostamaan itseäni ilman erittäin huonoja kokemuksiani tai kantapään kautta oppimalla. 

Tästä alkaa jälleenrakentaminen ja tulette näkemään Cheyennen ihan uudessa valossa ja uuden puolen minusta. Nyt loppui tallomiseni sekä ajatusten syöttäminen päähäni. Itseni määritteleminen muiden avulla. Voin tehdä elämästäni juuri sellaisen kuin haluan.

Everything is going to be alright.

Cheyenne is back and she is stronger than ever.

xx CC





28 kommenttia :

  1. Hieno teksti! :) ja eteepäin vaa! Ja kyllä löydät sen oikean vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Kyl se joku viel tupsahtaa, kun sitä vähiten odottaa:)

      Poista
  2. Sä oot niin säälittävä , itsekeskeinen tyrkky. Ja Sun huulet ... karmeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika säälittävä kommentti, mut okei 😂👍🏽🤓😚

      Poista
  3. Saikku ihan mahtava teksti. Voisin itse allekirjoittaa kaiken tuon, ajatuksesi olivat kuin omiani. Mulla tuo helvetti kesti 1,5 vuotta. Lähdin monesti sen aikana, mutta palasin aina lirkuttelun ja "mä muutun" -lupausten jälkeen takaisin. Olin sokea kaikelle, vaikka lähipiiri näki varoitusmerkit jo alkutaipaleella. Nyt viimeisestä lähdöstä on aikaa parisen viikkoa, takaisin en enää ikinä mene. Vielä kun tämä toinen osapuoli jättäisi rauhaan... Voimia 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli noita lupauksia, mutta en koskaan lähtenyt, vaan lähdin sitten kerralla kunnolla. Itsellä auttoi, että blokkasin tyypin kaikkialta. Sitä paskaa ei tarvii kyllä yhtään kuunnella. :)

      Poista
  4. Siis vau!! Oli pakko tulla kommentoimaan, seuraan sua myös snäpissä ja meinasin purskahtaa itkuun kun näin, että itkit! Mun on monesti tehny mieli tulla juttelemaan sulle, oon kans ollut aika hukassa itteni kanssa ja hieman myös edelleen, mutta onneks kaikesta selviää ja asiat järjestyy!! Sun positiivinen asenne on tarttunut myös muhun, ihmeellistä miten paljon oot joutunut kokemaan ja silti hehkut!! Kiitos sulle 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle saa aina tulla juttelemaan ! :) hyvä, että positiivisuus on tarttunut ! Ei missään nimessä kannata keskittyä asioihin, jotka saavat aikaseksi huonoa fiilistä. Pitää tehdä asioita, joista tykkää, kuunnella voimaannuttavaa musiikkia, lukea hyviä kirjoja.. 🙊

      Poista
    2. Laitoin sulle facebookissa viestiä 😊

      Poista
  5. Mä jopa pienen hetken lukiessani aikaisempia kirjoituksiasi ajattelin, että sä olet uhri, nuori epävarma tyttö, joka etsii itseään. Nyt kun kirjoitit tämän silmäni avautuivat ja mieleni muuttuivat. Tiedätkö miten vakavia syytöksiä on nimitellä toista narsistiksi? Ja miten voit edes sanoa rakastaneesi tuota toista ihmistä? Rakkaus ei ole ohi menevä tunne, joka pyyhkiytyy pois. Ihmettelin jo ensi kertaa levitellessäsi kuvia rakkaastasi, että miten tuo ihminen voi ensin päivitellä täällä miten on joutunut hyväksi käytetyksi ja miten psyyke on romuna ja seuraavaksi kuitenkin puhu suhteestaan. Sellainen ihminen joka oikeasti on henkisesti hajalla keskittyy itsensä kokoamiseen eikä hypi kukasta kukkaan. Suosittelen siis sinulle ihan itseesi tutustumista. Lopeta sometouhu ja lehdissä pomppiminen. Olet arvokas rakastettava oma itsesi ihan ilman lehtijuttuja, tekohuulia, hiustenpidennyksiä, saliselfieitä ja miestäkin. Opettele ensin rakastamaan itseäsi niin maailma rakastaa sitten sinua! Hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tutustuin tohon jäbään Hyena Empire asioiden ohella, joten se ei ollut mikään hetken rakastuminen. Jäbän avulla luulinkin kokoavani itseäni, sillä ilman häntä en olisi avannut silmiäni noista HE kuvioista. Tiedän, ettei toisia voi syyttääkään narsisteiksi sen takia kirjoitin, etten allekirjoita narsismia. Mutta olen sen verran kyllä perehtynyt aiheeseen, että tiedän mistä puhun.

      Mun psyyke on todellakin ollut erittäin kovilla viimisen vuoden aikana, mutta mussa onkin semmonen asia kuin sisäinen valovoima, joka on aina auttanut mua eteenpäin. Itse tiedän, ettei romahtaminen ole vaihtoehto. Onhan tässä kulissien takana tapahtunut vaikka mitä ja itkut on kyllä itketty enkä aio blogissani hakea sääliä kertomalla kuinka hajalla olen. Olin todella hajalla. Sen jälkeen kun pääsee eroon myrkyllisestä ihmisestä, asiat muuttuvat aika nopeasti. Siinä vaiheessa, kun tajuaa olleensa vain toisen ihmisen tyydytyksen väline ja käyttää mielenvoimaa asioiden ylipääsemiseen, niin se auttaa.

      Lopulta tajusin, että olinkin rakastunut siihen tunteeseen ennemmin kuin ihmiseen. Asiaa auttoi myös, kun ero tuli, jäbä haukkui minut täysin, mitätöi koko suhteen ja väheksyi kaikkea. Aika perus reaktio tällaisilta tyypeiltä ja sa ajattelemaan asioita, että hetkonen, tuohan vahvisti just kaiken. Mitä enempi hajalla sisällä, sen ilkeämpiä ulospäin. Voisin itse asiassa kirjoittaa aiheesta jopa kirjan, sillä ei näitä asioita tajua, ellei ole itse kokenut. Toisen manipulaatio- ja voimakeinot, asioiden yhdistäminen. Asioita, joita ei voi blogissa oikein kirjoittaa.

      Poista
    2. Ja sitä paitsi positiiviset asiat vetävät puoleensa positiivisia tunteita ja negatiiviset asiat negatiivisia tunteita. Mulle HE kuvioiden jälkeen suhde oli lähes Kaikki. Se antoi mulle hirveästi voimaa ja halusin vain keskittyä asioihin, jotka saivat minut iloiseksi. Parisuhde, salilla käyminen, yms. Miksi mä näyttäisin somessani ulospäin itkuista, itsesäälissä rypevää, romahtanutta tyttö, kun voin näyttää, että jokaiselta meistä löytyy vahvuus sisältä selviytymään mistä tahansa, mitä elämä tuo tullessaan ? Eikö se ole enemmän inspiroivaa ja voimaannuttavaa, kuin näyttää, ettei selviä ? Olen tehnyt todella paljon töitä mieleni kanssa, että olen päässyt tähän tilaan ja lukeminenkin on auttanut hirveästi. Suosittelen ! :) kiitos kuitenkin kommentistasi.

      Poista
  6. Aika julmaa kyllä kun kaikki tietää kenestä puhut koska kuvia ollut ympäriinsä ja nyt täällä pilaat toisen maineen. Jääkö sulle yhtään ystäviä kun kaikki joutuvat sun julkiseen ryöpytykseen? Tälläiset asiat mun mielestä ei kuulu nettiin kaikille kerrottavaksi saman tien kun erosta on, mitä, 2viikkoa? En kiellä ettei tämä jätkä ois ollu paska sulle mutta sä kyllä lostit hänelle nyt ihan 6-0 tän postauksen avulla, not cool.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten mainitsin, kerroin vaan omista tuntemuksistani ja kuinka olen itse kokenut asiat. Suhde oli aika iso osa elämääni ja toi paljon tulleessaan. Haluan mun blogissani jakaa mun ajatuksiani ja toivon mukaan toimia toisille esimerkillisenä, toisille voimaannuttavana ja toisille sitten vaikka varoituksena, että kannattaa välttää kyseisenlaisia suhteita. Ihan miten vaan. Tän postauksen oli tarkoitus muutenkin pohjustaa tulevia postauksiani. Jos olisin kirjoittanut muustakin paskasta, mitä olen kokenut ja mitä on tapahtunut, niin tämä postaus ei ollut mitään siihen verrattuna. Eipähän olisi kannattanut kohdella toista kuin paskaa, se tulee takaisin jossain kohtaa. En mä voi blogissani olla ihan hiljaa ja jatkaa bloggaamista kuin tyhjästä ja esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun fakta on, että on. Exäni on varmasti monelle muulle hyvä tyyppi ja mukava, mutta mun kokemukseni ei todellakaan ollut positiivissimmasta päästä.

      Poista
  7. Hyvä, ettet jäänyt suhteeseen pidemmäksi aikaa...itse sokeuduin samanlaisessa suhteessa niin pahasti, että koko minäkuvani muuttui vieraaksi ja todellisuuteni oli aivan kieroutunut ja olin kuin hypnoosissa, en osannut lähteä. Syytin itseäni, koska hän sai minut uskomaan kaiken pahan olevan minussa, että minä olin sairas ja pilasin kaiken. Hyvittely ja hellyyden aneleminen oli jokapäiväistä. Kunnes luin erään kirjan, joka räväytti silmäni auki. Tajusin, että mies on sairas, en minä. Aloin tunnistaa aina vaan uusia merkkejä siitä, että minä en ole hullu!! Olin vaan niin aivopesty! Viisi vuotta kesti se helvetti,elämäni muuttui sen jälkeen 100000 kertaa paremmaksi!
    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, osasin lopulta ajoissa avaa silmät, sillä oli ihan hullua, että tunteet olivat tuollaisia päivittäin ja suhde yhtä vuoristorataa. Niin väärin ja tän tyyppisen ihmisen kanssa vaan tulee sokeaksi eikä siitä välttämättä osaa herätä ! Onneksi mun mieli on vahva ja ystävät olivat tukena ja apuna tajuamassa asioita. :) Se oli kyllä hullua, että toinen saa sut tuntemaan ittes hulluks. Ihan järkyttävää. Tiedän tunteen. Jos toinen saa sut tuntemaan hulluksi ja alat kelailemaan oletko hullu, se on yksi merkki, että et ole, koska hullut eivät osaisi pohtia asioita tuolla lailla :D

      Poista
  8. hyvä kun lähdit, myöhemmin se olis ollut vielä vaikeampaa, i know, ite tedän kun asiat jää roikkuun liian pitkälle, ei hyvä ollenkaan, sitten kaikki on tuplasti hankalampaa. go girl!! ilman mennyttä ei ois tulevaa :) btw miten päädyit nyt ottamaan silikoonit? toiv teet sen vaan itses takia etkä sen takia et joku mulkku sai sun omantunnon ajettua alas... mä ottaisin kuule tollasen kropan ja rinnat mennen tullen omien lättyjen tilalle mitä sulla on jo omasta takaa :P itse ottaisin jos uskaltaisin, jotenkin se ajatus siitä että se on ns ikuista on ahdistava, vaikka loppu tulos varmasti olis enemmänku toivottu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Mun tuurina oli lisäksi, että herra lähti inttiin, joten oli "helppo" ottaa hatkat niin sanotusti. Olen nähnyt ihmisen olevan tällaisen ihmisen kanssa 15 vuotta ja heillä oli useampikin lapsi. Asiat todellakin olisivat vain menneet pahemmaksi.. En ota sen takia silkkareita, vaan haluan käydä kohottamassa rintani ja koska ko. Operaatio pienentää rintoja niin, että sillkareilla saadaan säilytettyä koko ja pinkeys:) Se on ollut mulla pitkään harkinnassa ja ehkä mun isoimmista epävarmuuksista, kun olen kuitenkin pieni tyttö isolla rintavarustuksella, joten maan vetovoima on tehnyt kyllä tehtävänsä 🤔😅

      Poista
  9. Hyvä kirjotus!! Ite oon vähä aikaa sitten eronnu 2vuoden suhteesta, tää teksti avas mun silmiä tosi paljon koska tää muistuttaa huolestuttavasti sitä mun edellistä suhdetta 😳 Kiva kuulla (tai ei niin kiva) että jollain on samanlaisia kokemuksia, itekkin olin niin tyhmänä sinisilmäinen tollasille asioille.. Tsemppiä sulle!! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tsemppiä sinne myös ! :) Kannattaa käydä lukemassa aiheeseen liittyviä artikkeleita, yllätyt vielä enemmän..

      Poista
  10. Moikka! Mulla tuli nyt vihdoin sellanen olo että haluan kirjoittaa sulle ja toivottaa hirveästi tsemppiä! Me itseasiassa tunnetaankin parin vuoden takaa mutta välit ikäänkuin "hajos" sitten jotenkin, en oikein edes tiedä miksi. Jäi vaan paha maku suuhun ja eipä sitten enää yhteyttä pidettykkään. Mietin jo tuon Hyena- jutun aikana että laittaisin sulle viestiä ja toivottaisin just tsemppejä sekä että kaikesta huolimatta toivon sulle kaikkea hyvää. Viihdyin kuitenkin aina sun kanssa ja harmittaa sekä mietityttääkin miks asiat meni niin kuin meni... Mutta kuitenkin! Toivon sulle kaikkea hyvää ja että saat selkeän ja hyvän suunnan elämälle :) Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, en tiiä edes mitä sanoa 😥 Kiitos paljon viestistäsi ja toivotan kaikkea hyvää myös sinnekin, vaikka en ole ihan 100% varma kenestä on kyse 😱 Toivottavasti meidän tiet ehkä kohtaavat taas jossain kohtaa, jos ovat kohdatakseen:)

      Poista
  11. Typerän tempun teit kyllä itsekin, vaikka jätkä sua huonosti kohtelikin. Vaikuttaa siltä että haluat vaan kostaa exälles (mikä sinänsä on ymmärrettävää) jakamalla tän kaiken blogiisi, puhumattakaan siitä et kerroit Seiska-lehdelle erosta ennen kun jätkä sai tietää mitään. On kyllä kasvun paikka sullakin, toivottavasti opit vielä senkin että kaikkea ei tarvitse eikä kannata nettiin kirjottaa... Jos oikeesti olisit kypsä niin pitäisit näin henkilökohtaset jutut omana tietonas etkä hakis huomiota tällasilla.

    VastaaPoista
  12. Ymmärrän pointtisi. Jokainen hoitaa asiansa omalla tavallaan, mutta kiitos kuitenkin vinkeistäsi ! Ehkä otan opikseni, kun ja jos on opittavaksi.

    VastaaPoista
  13. Hei! Eksyin blogiisi. Olen itse tuossa tilanteessa ollut jo 3 vuotta. En pääse irti. Kerjään edes pientä hipaisua, edes sitä että oltaisi samassa huoneessa. Tuntuu, ettei minulla ole enää persoonaa. Ennen olin iloinen, puhelias, hauska, uskoin itseeni ja arvostin itseäni. Arvostin muita ihmisiä ja naisia. Nykyään olen kuin tyhjä mykkä kuori, jolla ei ole mitään sanottavaa, tai joka ei osaa vaan enää avata suutaan. Silti uskon että tuo mies on elämäni rakkaus. Olisi kiva jutella kanssasi enemmänkin, ihailen sua että oot päässyt irti tuosta. Toivottavasti itsekin pääsen joku päivä ja löydän taas sen kuka joskus olin. Kiitos että jaoit kokemuksesi, se auttaa näkemään tilanteeni paremmin. <3: nainen 30v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ! Laita mulle ihmeessä viestiä vaikka facebookissa tai vaikka mun sähköpostiini cheyenne.jarvinen@hotmail.com.. Juttelen mielelläni ! :)

      Poista
  14. Ps. Älä ota silikoneja <3 Luoja on sut luonut ja olet täydellinen :)

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*