perjantai 23. syyskuuta 2016

Mitä Tapahtui Hyena Empirelle

Tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan kuusi kuukautta maaliskuisesta blogipostauksestani, joka kirjaimellisesti muutti kaiken.

Kun muistelen tuota kirjoitusta ja tuntemuksiani alkuvuodesta, kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitäni. Näen ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. En halunnut edes lukea kirjoitustani kokonaan, sillä näen, miten sekava ja juurikin epätoivoinen olin. En oikeastaan haluaisi edes hirveästi muistella tuntemuksiani tuolta ajalta. Ei niitä tunteita pysty sanoiksi pukemaan. Niinkuin tuolloin kirjoitin, en nähnyt enää muuta keinoa kuin oksentaa kaikki ulos blogissani, päästäkseni ulos siitä helvetistä, jossa olin.

Kirjoituksen julkaisuhetkellä muistan puhuneeni samaan aikaan ystäväni kanssa puhelimessa. Saman ystävän kanssa, jolle olin uskaltanut ensimmäisenä kertoa, mitä kulissien takana tapahtui. Jännitimme, mitä kirjoituksesta seuraisi. Miten siihen reagoitaisiin. Meitä pelotti. Myös muutamaa muuta ystävääni pelotti, sillä olimme ottaneet Olan puheet totisina. Kun puhuin katoamisesta, tarkoitin sillä sitä, ettei edes vanhempani tienneet, missä olin kirjoituksen julkaisuhetkellä ja sen jälkeen. Rehellisesti sanottuna pelkäsimme oikeasti, että Ola laittaisi perääni rikollisystäviään ja tarkoituksena oli sammuttaa puhelimenikin, ettei minua jäljitettäisi. Niin, aika hullultahan tuo kuulostaa. Tekstin voi lukea TÄSTÄ.

Kun sain kirjoitukseni ulos, alkoi se levitä kuin kulovalkea. Muistan painaneeni julkaise nappia ja lävitseni virtasi adrenaliiniryöppy. Purskahdin itkuun eikä paniikkikohtauskaan ollut kaukana. Pian selviäisi olisinko todella vapaa. Puhelimeeni alkoi sadella sadoittain viestejä tutuilta, vähemmän tutuilta ja tuntemattomilta. Blogiini sateli kommentteja. Huomasin, että ihmiset lähettivät tsemppejä ja voimahaleja ja olivat aidosti huolissaan minusta. Sain hurjan ryöpyn rakkautta ja tukea. Ei tarvinnutkaan olla piilossa. Sain viesteistä hurjasti voimaa viestit lämmittivät sydäntäni. Jokainen viesti on luettu, mutta kaikkiin en valitettavasti ole vastannut. Koin sen jotenkin sitten raskaaksi, kun monet alkoivat kyselemään keskenään samankaltaisia kysymyksiä ja kun viestejä tuli oikeasti ihan tajuton määrä, niin ei siinä sitten enää kapasiteetti riittänyt vastailuun. Kiitos kuitenkin jokaiselle viestin laittajalle. Oli totta kai myös niitä, jotka epäilivät sanojani eivätkä aluksi uskoneet, mutta jutustelun jälkeen ääni kellossa muuttui. Eikä minua olisi oikeastaan kiinnostanut, mikäli se ääni ei olisi muuttunutkaan, koska tapahtumat puhuvat puolestaan.

En oikeastaan muista, missä kohtaa sain tietää tästä, mutta eräs tuttuni oli samaan aikaan kahvilla Olan kanssa, kun julkaisin tekstini. Olan reaktio oli totta kai aggressiivinen ja hän yritti vielä hetken aikaa puhua paskaa minusta ja pyytää tuttuani ja hänen ystäviään ilmiantamaan tekstini. Tuttuni kuitenkin tajusi asiat. Ola kehtasi jopa laittaa minulle viestiä "Mitä helvettiä CC, mitä mä oon ikinä tehnyt sulle." Niin justiinsa. Se on jäänyt viimeiseksi viestiksi, jonka olen Olalta saanut.

Vaikka sainkin suurimmalta osin "positiivisen" vastaanoton, ei tuo päivä ollut helppo. Olan sisko ja siskon mies alkoivat painostaa ja syyllistää minua ja vetosivat mm. Olan vanhaan äitiin ja pistivät tämänkin soittamaan useita kertoja minulle. Aika säälittävää. Koko perheellä kun ei ole muutenkaan puhtaita jauhoja pussissa. Ihan sairasta touhua koko perheeltä ja varsin hassua, kun Olalla oli tapana aina kritisoida mamuja, mutta oli itse ehkä niistä pahin. Ei tilanne ollut myöskään helppo perheelleni tai ystävillenikään. Stressasivathan hekin suunnattomasti puolestani.

No mitä tapahtui itse Hyena Empirelle ? Olahan katosi täysin kirjoituksen jälkeen eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Huhujen mukaan hänet lennätettiin sukulaisten hoiviin Puolaan, josta hän on kotoisin. Erästä tuttuani yritettiin syyllistää, että tätäkö me halusimme, että Ola on itsemurhayritysten partaalla. Ihan itseaiheutettua. Heti blogikirjoituksen jälkeen Ola poisti Facebookkinsa ja HE:n Instagram tili tyhjeni ja vaihtoi nimeään. HE:n Fb sivu poistettiin. Huhujen mukaan Ola olisi yrittänyt mennä Puolaan feikkaamaan yrityksen kuitteja todistaakseen minun sanani valheiksi. Ei näin. En itse asiassa edes tiedä, mitä itse yritykselle tapahtui. Olihan se eri ihmisen nimissä ja tiedän, että yrityksen varoihin ja veroihin liittyen oli paljon laiminlyöntejä. Olahan vingutti yrityksen korttia omiin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. En tiedä, ovatko asiakkaat ottaneet yhteyttä kuluttajaneuvontaan ja pyrkineet saamaan rahojaan takaisin. En tiedä onko yrityksestä tehty mitään ilmoituksia. Olaa vastaan luovuin syytteistä kiskonnasta, sillä siitä olisi tullut aivan liian monimutkainen rumba ja minulle riitti, että yritys meni maan tasalle eikä Ola voisi enää hyväksikäyttää ketään.

Ihan omista jälkifiiliksistäni; ensimmäinen kuukausi kirjoituksen jälkeen jännitettiin, tekisikö Ola jonkun siirron. Olin todella vainoharhainen enkä uskaltanut mm. mennä omaan kotiini, sillä Olalla oli kotiavaimeni ja ennen kirjoitustani kotonani oli tapahtunut Olan johdosta ikävä välikohtaus, jonka vuoksi oli ahdistavaa, jopa pelottavaa viettää öitä kotonani. Mitään ei oikeastaan kuulunut ja sain alkaa elää "rauhassa" ja vainoharhaisuus katosi. Mieleni rauhoittui ja aika pian, jo itse asiassa tekstin julkaistettua koin oloni jo vapaaksi. Saan olla kyllä ikuisesti kiitollinen siitä, että kirjoitan blogia, sillä en tiedä, miten olisin päässyt muutoin ulos tuosta kaikesta. Jo kuukausi kirjoituksen jälkeen mielentilani oli ihan eri. Kaikki tapahtumat HE:n alla tuntuivat kaukaisilta ja alkoivat tuntua siltä, että mitä v***** oikeesti. Tilannetta tuli kyllä hyvin puitua eri ihmisten kanssa ja edelleen tulee välillä ihmeteltyä, että miten asiat saattoivatkin mennä niin pitkälle ja niin hulluiksi. Ei noista asioista vaan osannut aikasemmin irtaantua.

Jättikö kokemus Hyena Empirestä arvet minuun ? Varmasti jätti, mutta olen myös oppinut isoja, tärkeitä asioita ja yrittänyt kääntää kokemukseni positiivisiksi ja juurikin ottaa opikseni. Se, että "ystäväsi" hyväksikäyttää sinua niin monella tasolla on jotain, mitä ei voi sanoiksi pukea ja olenkin yrittänyt olla katkeroitumatta. Ain't nobody got time for that. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa, mitä on nyt. Kokemus on kuitenkin jättänyt lommon työkokemuksiini. Kokemus on vaikeuttanut paluuta normaaliin työelämään. Kokemus jätti jäätävän lommon talouteeni, jota kestää varmasti vuosia korjata. Ei tässä auta kuin elää päivä kerrallaan. Välillä kuitenkin tuntuu, että hukkasin elämästäni ison ajanjakson, jota en tule koskaan saamaan takaisin, mikä totta kai harmittaa. Olisin voinut opiskella, tehdä oikeita töitä, rakentaa oikeasti elämääni, keskittyä asioihin, joista oikeasti pidin. Mutta niin, kaikki tapahtuu syystä ja ehkä kaikkien näidenkin tapahtumien syy valkenee minulle sitten ajan kanssa paremmin. Loppuipahan tuo hyväksikäyttö siihen.

Olenko päässyt täysin eroon Hyena Empirestä ja Olasta. Valitettavasti en. Ainoa, mikä on jäänyt kummittelemaan ja aiheuttamaan harmia minulle on 239€ suuruinen lasku, jonka Ola ja hänen perheensä on jättänyt maksamatta ja asia on ollut puitavana perinnässä jo yli kuukauden ajan. Olen antanut lisää maksuaikaa ja yrittänyt sumplia parhaimman mahdollisen ratkaisun laskun maksamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan enää vastaa viesteihini. Olin tosiaan ottanut puhelimen nimiini Olalle ja kevään puinnin jälkeen pääsimme sopimukseen, että he ottavat puhelimesta loppulaskun ja maksavat sen kerralla pois sen sijaan, että otan puhelimen itselleni. Perintäähän asti se meni kaikista viestikeskusteluista ja sopimuksista huolimatta. Mikä on hassua, perintä summa oli aluksi reilu 600€, joka tippui 400€ ja sitten nykyiseen summaansa heinäkuussa. Joku laskuja on maksellut, mutta enää ei saa vastausta mistään ja asia pitäisi puida riita-asiana eteenpäin, sillä oma maksukykyni ei riitä maksamaan tuota laskua. Ei hajuakaan, miten mun pitäisi asiaa viedä eteenpäin ja asia alkaa olla todella turhauttava, sillä en halua menettää omia luottotietojani tällaisen takia.

Mutta joo, näin puolen vuoden aikana uskon, että olen saanut itseni takaisin aika vahvasti. Eritoten vielä heinäkuusta eteenpäin, kun on tullut vietettyä aikaa sinkkuna. Kaikki lähtee itsestä ja päästä ja erityisesti lukeminen on auttanut minua. Olen aika lailla päässyt rakentamaan pohjaa tulevaisuudelle, vaikka välillä tuntuukin, että olen ihan hukassa enkä tiedä mitä haluan tehdä. On päiviä, kun unelmoin yrittäjyydestä täällä koti Suomessa ja sitten on päiviä, kun haluan jättää kaiken taakseni ja lähteä ulkomaille. Koen, että olen syntynyt väärään maahan, mutta onneksi nykypäivänä on "helppo" lähteä muualla. Ehkä jonain päivänä. Nyt olen kuitenkin lähtökohtaisesti aloittanut unelmieni toteuttamisen aloittamalla personal trainer koulutuksen Trainer Labillä. Tämä on ollut unelmani jo pitkään ja liikunta- ja hyvinvointiala ovat ehdottomasti sellaisia, jossa näen itseni tulevaisuudessa. Koulutus vahvistaa omaa tietämystäni treenamista sekä antaa minulle ainekset toimia auktorisoituna personal trainerinä, joten voi hyvin olla mahdollista, että yrittäjyysunelmani toteutuvat hiljalleen ensi vuoden puolella.

Eipä sen enempää, jos jäi jotain kysyttävää aiheeseen liittyen, vastaan niihin kyllä mielelläni kommenteissa. :)

xx CC

Ps. Sori, kun ei ollut kuvia helpottamassa lukemisen jaksottamisessa. Olen potenut muutaman päivän korkeaa kuumetta eikä energiaa ole jäänyt kuvaamiselle enkä halunnut postaukseen mitään irrelevantteja vanhoja kuvia:)



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*