torstai 23. maaliskuuta 2017

Pikavippii ja Vuittonii



Heipsan,

Vihdoin mulla on hyvä flow kirjoittaa tästä aiheesta. Seiskassa on viime aikoina uutisoitu mun pikavippikierteestä enkä yhtään ihmettele, miksi ihmiset pitävät mua ihan vatipäänä, ihan vaan otsikoinninkin perusteella. Otsikko "Elän pikavipeillä! Kyllä varakas mies kelpaisi!" kuumensi tunteita ja ihmiset saivat nuo kaksi lausetta jotenkin assosisoitua niin, että haluan varakkaan miehen maksamaan laskujani, kun asia ei ole lainkaan niin. En todellakaan etsi elättäjää taikka miestä sen perusteella, mitä sieltä lompakosta löytyy, vaan ihan muilla perustein.

Onneksi mulla on kuitenkin mun blogi sekä nykyään youtube-kanavakin, joilla pääsen avaamaan näitä asioita paremmin ja asiallisemmin. Tässä tulee mun sanoin mahdollisimman avoin ja rehellinen kuvaus tilanteestani. En aio mitenkään uhriutua, älköön peljätkö sitä. Kyllä mä tiedän, että olen ollut myös tyhmä ja hoitanut asioita huonosti. :)

Jos lähdetään siitä, että en elä pikavipeillä. Juu, alunperin olen kyllä pikavippiä ottanut laskujen maksamiseen ja peruselämisen juttuihin, kun on ollut oikeasti tiukkaa ja sen myötä joutunut helvetinmoiseen pikavippikierteeseen. Tällä hetkellä teen töitä viikossa 40-50 tuntia ja työn alla on koko ajan, miten voisin olla parempi ja tehdä enemmän. Lisäksi käyn salilla ja näen ystäviä. Kouluunkin hain syksyksi. Tilanne on under control: tällä hetkellä ei ole yhtäkään avointa laskua, ei ole ulosottoja eikä luottotiedotkaan ole luojan kiitos menneet. Huonomminkin voisi mennä.

En seiso pikavippien puolella. Jos saisin ja voisin päättää, pikavipit kiellettäisiin kokonaan. Samoin kaiken maailman osamaksumahdollisuudet. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on isot paineet ostaa koko ajan lisää ja lisää ja pitää olla sitä ja pitää olla tätä. Sitä se kulutusyhteiskunta on, money talks. Surullista, sillä se luo juuri sitä, mihin itsekin olen syyllistynyt, että materian kautta saa tietynlaista hyväksyntää. Jos jotain olen nyt todella oppinut kantapään kautta on se, että asioiden eteen, joita haluaa, on vain todella tehtävä työtä sen eteen. Jos ei ole varaa hankkia jotain omin rahoin, älä hanki. Monen korvaan tämä on itsestäänselvyys, mutta toisille se ei vain oikeasti ole, ennenkuin se sisäistetään jonkin mutkan kautta. 

Kaiken tämän takia ajattelinkin, että koko tämä tilanteeni on taas vain yksi elämän koettelemuksista sekä opetus, jonka myötä musta tulee parempi ihminen. Kunhan saan asiani kontilleen. Tykkään nähdä itseni siinä mielessä myös esimerkillisenä, jos en teoillani, niin ainakin siten, että älä tee niinkuin minä.

Jotenkin musta tuntuu, että raha-asioista on jotenkin myös häpeällistä puhua, varsinkaan, jos ei mene hyvin. Olen itsekin ollut valtavassa häpeässä, yrittänyt piilotella asioitani, pyyhkiä mielestäni ongelmat. Esittänyt, että kaikki on hyvin, vaikka niin ei ole ollut. Ei ole varsinaisesti ensimmäinen asia, jonka haluaa tulevan julki, että on peeaa. Onneksi olen itse vihdoin ottanut askeleen eteenpäin ja tuonut asiani julki, sillä olen nyt vapaa asian sisälläpitämisen taakasta. On jotenkin hyvin vapautunut olo siitä, että asiasta pystyy nyt puhumaan ja ehkä herättämään keskustelua.

Jos mennään vielä siihen, miten alun perin päädyin ottamaan pikavippiä. Viime maaliskuussa pistin lopun eräälle yritykselle, jonka kiskonnan sekä narsistisen "omistajan" uhriksi olin joutunut. Takana yli puoli vuotta palkatonta, aukko työkokemuksissa, henkisesti riekaleiksi vedetty. Otin noin kuukauden ajan itselleni saadakseni itseni jaloille ja kasaan kaikesta (unohtamatta median ryöpytystä, joihin, kyllä, minä itse olin lähtenyt) ja asustelin tuolloin exäni luona. Aloitin työt huhti- toukokuussa eräässä firmassa myynnin parissa ja ajattelin, että nyt saan alettua todella rakentaa elämää kunnolla. Homma kaatui oikeastaan siihen, että sain jossain kohtaa tietää exäni näkevän hänen exää selkäni takana minun ollessa esim. töissä ja jotenkin niin ollessani niin sekaisin siitä suhteesta, en kyennyt tekemään enää töitä. Jättäydyn töistä. 

Kesäkuun alussa aloin olla jälleen henkisesti ihan riekaleina. Itsetunto ja -varmuus olivat menneet, itkin lähes joka päivä enkä nähnyt enää kavereitani juuri lainkaan. Kaikki tämä siitä, että olin hypännyt narsistisesta ihmisestä toiseen. Heinäkuussa sain suhteen lopulta päätökseen ja muutin äidilleni. Jälleen paskana kaikesta kokemuksesta ja otin aikaa äidilläni toipua ja pistää itseäni kasaan. Kyllä sen näkivät ulkopuoliset, että Cheyenne is back in the game. Asuminen äidillä ja muutamat erinäiset palkkiot mahdollistivat sen, että pystyin oikeasti vain olemaan ja kasaamaan itseäni. Näin ystäviäni, tutustuin uusiin ihmisiin, sain someni takaisin haltuun. Yhteistyö The Lookin kanssa oli alkamassa ja tarkoituksena oli palata päivätyöhön toivuttuani leikkauksesta.

Vaan ei se ollutkaan niin helppoa. Elo-syyskuun ajan näpyttelin kuumeisesti työhakemuksia ja hain pääsääntöisesti kaupan alan työpaikoille. Kerta toisensa jälkeen sain viestin "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut Sinuun" eikä haastatteluista poikinut jatkoa. Julkisuuteni vaikutti varmasti työnhakuun. Kyllähän sen itsekin täysin ymmärrän, miksi minua ei palkattaisi pikaisen googlettamisen seurauksena. Harmillista. Kun perinteinen työnhaku ei työttänyt tulosta, kävin kokeilemassa puhelinmyyntiä parissakin firmassa ja voi luoja, voiko tuotakin sanoa työksi! Nollapalkalla provisiopohjalla myymässä jotain D-vitamiineja ja arpoja. En tiiä mitään yhtä stressaavaa ja hiuksia päästä pudottavaa työtä kuin puhelinmyynti!

Eikun jatkamaan työhakemusten tekemistä. Loka-/marraskuu oli myös aikaa, kun kävin painia The Lookin kanssa rintaleikkauksestani, joka ei ollut mennyt putkeen, sekä sopimusriitaa. Samaan aikaan olin työtön, pennitön, laskut kasaantuivat, työnhaku ei tuottanut tulosta ja kaiken lisäksi kävin jotain aivan älytöntä riitaa kauneusklinikan kanssa. Tuntui, ettei mikään mennyt putkeen. Ihmiset, jotka ovat kokeneet saman, osaavat ehkä samaistua siihen epätoivon ja masennuksen tunteeseen, kun haluaisi vaan nukkua ongelmat pois. Monet päivät olen vain ollut ja maannut ja katsellut seiniä, että mitäs helvettiä mä teen. En kehdannut nähdä ihmisiä, koska noh, mulla vaan ei ollut rahaa edes liikkua julkisilla. Kun ei ole mitään on vaikea saada itsensä tekemään asioita ja aikaansaavaksi. Sitä joutuu sellaiseen henkiseen oravanpyörään, josta on vaikea saada itsensä ulos ja jotenkin ajatteli, että kyllä asiat järjestyy ennen pitkää.

Marraskuussa sitten nostin ensimmäiset pikavippini, koska jotain helpotusta oli vaan pakkoa saada tilanteeseeni. Ehkä siitä hieman myös sekosi, että pystyy vihdoin ostamaan jotain ja vippiä tuli nostettua välillä rehellisesti turhuuksiin. Osamaksulla salitarvikkeita, hieman vaatetta ja meikkiä. Jotenkin se, että sai, vaikkei ole varaa, sai sellaisen hulluuden partaalle "ostamaan" lisää ja lisää ja antoi jotain ihan hullua nautinnon tunnetta siitä. Tiedän, ihmisiä, jotka ovat jakaneet saman kokemuksen kanssani ja vielä pahemmin. Onko lukijoissani ketään, joka osaa samaistua tähän shoppailuhulluuteen?

Anyway, loppuvuosi lähestyi ja Temppareiden kuvaukset alkoivat joulukuun alussa. Jotenkin menetin siinä toivoni, että en kuitenkaan saa töitä ennen joulua. Yritetään alkuvuodesta uudestaan. Kuukausi paratiisissa poissa kaikesta paskasta ja arjen ongelmista. Kyllä kelpasi.

Nykyisen päivätyöpaikkani onnistuin vihdoin saamaan kuitenkin tammikuun lopussa ja elämä on alkanut hymyilemään. Juu toki, mulla tulee kestämään ikuisuus, että saan velkoja korkoineen karsittua ja asia stressaa vietävästi. Haluaisin olla velaton ja asua omassa kämpässä, mutta se ei vaan vielä onnistu tällä hetkellä, kun maksan lähes tonnin edestä kuussa pelkkiä laskuja. Olen kuitenkin täysin motivoinut laittamaan asiat kuntoon ja kohdilleen ja eiköhän kaiken tämän myötä tule opittua iso elämän opetus.

Toivoisin, että jokainen, varsinkin nuoret, ottaisivat tästä esimerkkiä, että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ OTA PIKAVIPPIÄ. Osta vain, mihin Sinulla on varaa laittaa rahaa. Mikäli olet vaikeassa tilanteessa yritä selvittää asiasi esim. velkaneuvonnan avustuksella tms. Itse olen niin tyhmä, että olen jättänyt ilmoittamatta perijöille, että on esim. tällainen tilanne ja kasannut itselleni hukkaan meneviä euroja maksumuikkareiden sun muiden myötä. Luottotiedot ovat varmasti sellainen asia, josta jokainen haluaa pitää kiinni.

xx CC

ps. Mikäli sinulla on kokemusta tästä aihepiiristä, kuulisin mielelläni ajatuksia yms. alla kommenteissa (joihin voi kommentoida myös täysin anonyymisti).

16 kommenttia :

  1. Juu,en oo koskaan erehtyny pikavippeihin,vaik josku ollu rahan suhteen liianki tiukkaa...moni kaveri kyl. Ne pitäs kieltää lailla...🤔 kuka yleensäkin keksi ruveta rahastaa ihmisii niillä 😤

    VastaaPoista
  2. Ihmiset tuomitsee toisensa aivan liian nopeasti. Varsinkin kun joku seiska uutisoi jostain henkilöstä, niin hänet mustamaalataan ja ristiin naulitaan HETI. Musta on hirveesti kanssa jauhettu paskaa, perättömiä juoruja liikkunut ja ne on mustamaalannut minusta ihan eri ihmisen kuin oikeasti olen. Veikkaan, että sinulla on sama tilanne? Videoiden perusteella olet ihan eri ihminen, kun mitä joku seiska uutisoi..❤

    VastaaPoista
  3. Hei Cheyenne,

    Itsellä meni luottotiedot juuri vippien takia:/ maksoin vuokriani ja elämästäni vipeillä, hävettää vieläkin! Olin todella huonossa jamassa silloin, eikä kukaan oikein neuvonut minua. En pystynyt käymään töissä, koska olin kokenut traumaattisen tapahtuman, kävin kyllä työharjoittelussa ja yritin todella, että elämä olisi alkanut taas pyörimään. Kuitenkin, jossain vaiheessa seinä tuli vastaan ja siitä sitten alkoi ihana velkakierre, oli jo tarpeeksi nöyryyttäävää mennä sosiaalitoimistoon,ruveta sitten taistelemaan pienistä rahoista ja kuunnella saarnaa miten pitäisi pystyä tekemään töitä oli sitten millainen elämäntilanne tahansa, töitäkään ei ihan taivaasta tipu. Itsellä ei ikinä ollut siitä kiinni ettei olisi halunnut tehdä töitä tai elää yhteiskunnassa mukana. Siitä olen iloinen ettei vuokrat jääneet ikinä maksamatta, asunnon saaminen on nimittäin todella vaikeaa, jos velka on kertynyt vuokrista. Päätin myöhemmin hakea velkajärjestelyyn, johon onneksi pääsin. En suosittele kenellekään vippien ottamista! En ole saanut edes oikeaa puhelinliittymää. Teen välillä töitä pyrin myös kouluttamaan itseäni aina enemmän, jos joskus voisin elää vielä normaali tuloilla.

    Media on antanut sinusta todella väärän kuvan,vaikutat fiksulta nuorelta naiselta, joka ei ole millään lailla pinnallinen :) Arvostan rehellisyyttäsi✌��

    Mukavaa kevättä!��

    VastaaPoista
  4. Muistelen että sanoit joskus että olit älyttömän hyvä koulussa? Voi toivon niin että hait/haet lukemaan jotain, millä voit näyttää maailmalle että kyllä sää menestyt vielä! Susta vois tulla vaikka lääkäri tai hammaslääkäri $$$$ :)

    VastaaPoista
  5. Ite oon kans ihmetelly, että miks tuhlaat aikaa julkisuuteen kun voisit opiskella hyvän ammatin? :) Oothan sä Ressun kasvatti!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä jatkoon! Oot vahva ja fiksu tyttö ja uskon että susta tulee vielä jotain suurta. Mihin oot pyrkimässä opiskelemaan?

    VastaaPoista
  7. Hei sähän asut ihan mun naapurissa! Hämmästyttävän tutut maisemat, kunnes tunnistin! :D Hassua, tosiaan me oltiin silloin HH:ssa samalla luokalla silloin 2014 syksynä. Ei vaan hirveesti ehditty silloin tutustua/jutella enempää siellä. :)

    VastaaPoista
  8. Kovasti Cheyenne huudellut ympäriinsä, että haluaa korjaa maineensa ohjelmassa. En ainakaan tähän asti ole nähnyt mitään parannettavaa, twerkkaa epätoivosena vaan ympäriinsä ja nolasi itsensä jo heti ensi esittelyssä. Enkä nyt muutenkaan lähtisi mitään mainetta parantamaan kodinrikkojan roolissa. Komea kroppa mutta valitettavasti tyhjä pää..

    ^ Ylläoleva kommentti temptation islandia koskien on niin valitettavan totta. Mä oikeasti jopa odotin että sä osaisit jotain muuta kun nolata itseäsi lisää nimenomaan twerkkaamalla epätoivoisesti ympäriinsä. Onko sulla mitään muuta annettavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Twerkkaaminen on vain yksi tanssin muoto, ei mitään epätoivoa siinä:) Sen näkee sitten kuka on kodinrikkoja, kantsii katsoa sarjaa eteenpäin 😘 Kiva kuitenkin, ku jaksoit käyttää aikaasi jakamalla tuon kommentin mulle ❤️

      Poista
  9. Jos ja kun pääset opiskelemaan, voit ottaa opintolainaa jossa on lähes 0% korko sen verran, että saat maksettua sillä loput velkasi mitä syyskuussa jäljellä... Noissa pikavipeissä on jäätävät korot. Kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
  10. Hyvä video, toivottavasti tavoittaisi mahdollisimman monen nuoren ja toimisi hyvänä varoittavana esimerkkinä. Pakko kysyä mistä tuo sun ihana vihreä bomber takki on? :)

    VastaaPoista
  11. Mäki niin kovasti toivoin että oikeesti haluaisit korjata maineesi mutta 4 jakson jälkeen oot edelleen sama epätoivonen tyrkky. Mut saapa nähdä mitä muut jaksot tuo tullessaan vaikka kieltämättä en odota mitään. :)

    VastaaPoista
  12. tunnistan myös itsessäni tota shoppailuhulluutta... :/ oon todennut että on parempi pysyä kaukana vaateliikkeistä. ennestäänkin jo kaapit tursuaa vaatteista mutta silti vaan haluaa lisää :O

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*