keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Läheisriippuvuus pilaa Suhteeni



Hellou!

Olen vihdoin tiedostanut ison ongelman elämässäni ja voin vihdoin alkaa työstää itseäni kohti paremmin voivaa yksilöä. Olen viime aikoina ollut hyvin ahdistunut, stressaantunut sekä turhaantunut. Ajatukseni viilettävät siellä täällä, en välillä hillitse tunteitani enkä ajatuksiani. Osaan mököttää puhumattakaan ottaa itseeni. Stressi yhdestä asiasta johtaa stressaantumiseen seuraavasta asiasta. Olen kulkenut pientä alamäkeä tunnepuolella hetken aikaa, kunnes tajusin sen: olen läheisriippuvainen.

Olen onnekas, kun minulla on mies, joka pystyy puhumaan asioista suoraan, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäviä asioita. Tuuppaan itse karkaamaan keskustelutilanteista, en välttämättä pysty puhumaan akuutilla hetkellä ja minun on hyvin vaikea ilmaista, mikäli jokin asia painaa mieltäni. Eksyin Googlen ihmeelliseen maailmaan ja törmäsin käsitteeseen läheisriippuvuus. Ihan kuin joku olisi pukenut pääni sisälläni olevat tuntemukset sanoiksi puolestani. Hetken pohdiskeltuani osasin heti ymmärtää itseäni paremmin. Minä tosiaan olen läheisriippuvainen. Eikä se ole hyvä asia.

Asiat, joita tunnistin itsessäni olivat voimakas hyväksynnän hakeminen ja voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Kontrollin tarve: yritys pitää oma ja muiden elämä hallinnassa. "Mikäli asiat eivät mene oman mielen mukaan tapahtuu herkästi ylireagoimista ja turhautumista." Ylenmääräinen huolenpito, vaikea sanoa ei vaikka ei jaksaisi tai haluaisi. Jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden puiminen. Heikko kritiikin sietokyky. Vaikeus ilmaista kielteisiä tunteita sekä vihan tukahduttaminen. Muiden vihan kohtaaminen herättää kohtuutonta pelkoa ja viha käännetään usein itseen kohdistuvaksi. Omia mielenkiinnon kohteita sekä ystäviä laiminlyödään, kun suhde menee muiden elämän osa-alueiden edelle.

 Moni edellisessä kappaleessa mainitsemani asia on myös asioita, joita en ole pystynyt myöntämään itselleni. Pystyin heti kelamaan päässäni eri tilanteisiin, jotka selittyvät läheisriippuvuudella ja hieman säikähdin. Miksi olen näin tunnevammainen? Onneksi läheisriippuvuus on kuitenkin asia, johon voi vaikuttaa jo vain sen tiedostamalla. Olen myös onnekas, että olen löytänyt rinnallani miehen, joka todella haluaa olla kanssani minun vuokseni ja jaksaa ja haluaa ymmärtää minua. Olen myös onnekas, että mieheni seisoo rinnallani ja on valmis tekemään töitä kanssani ja ymmärtää nyt myös, ettei käyttäytymiseni ole tahallista eikä tarkoitus ole olla natsi. En halua myöskään oikeuttaa käyttäytymistäni tai uhriutua asialla.

Ja kyllä pystyn ymmärtämään täysin, miksi pelkään ylenpalttisesti hylätyksi tulemista. Mitä enemmän pelkään, sitä enemmän takerrun, mutta sitä enemmän myös tukahdutan. Ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni on ihminen, jonka koen todella oikeasti välittävän minusta. Ihminen, jonka kanssa näen tulevaisuuden ja ihminen, joka on tämän koko yhdessäolon ajan avannut silmiäni niin monella tapaa. Elämässäni ei ole koskaan ollut mitään pysyvää. Lapsuuteni oli hyvin rikkinäinen puhumattakaan alku aikuisiästä. Ihmisiä on tullut ja mennyt. Oma asenteeni on ollut myös, etten varmaan koskaan tule asettumaan. Tuntuu, että mitä tahansa hyvää elämääni tulee, jossain vaiheessa se riistetään pois.

Nyt, kun minulla on ollut aivan älyttömän hyvä olla tämän ihmisen kanssa, tuntuu, että olisin valmis tekemään mitä tahansa hänen eteen. Olen hyvin ajattelevainen sekä osaan ajatella asioiden edelle. Esimerkiksi voin kertoa yllättäväni tekemällä asiat, joita uskon tulevan pyydettävän myöhemmin. Siivoan, teen ruokaa, pidän huolta. Pyrin olemaan "täydellinen" vaimoke ja otan itseeni, jos en onnistu siinä. Petyn, jos en onnistu saamaan toista iloiseksi. Tuntuu välillä pahalta sanoa ei, vaikka haluaisi tai juurikin sanoa kielteiset tuntemukseni. Pelkään liikaa sitä, että toinen suuttuu, pettyy ja jättää. Minulla on kuitenkin ollut tapana lähettää jälkikäteen tuntemukseni tekstiviestein, koska koen sen ns. turvallisemmaksi vaihtoehdoksi itselleni ja pystyn kirjoittamalla ilmaisemaan itseäni paremmin ja tiedän, että jossain vaiheessa asiat on kuitenkin käsiteltävä.

Hankin avuksi itsetutkiskeluuni kirjat Tunnelukkosi sekä Murra tunnelukkosi, jotka perustuvat skeematerapiaan sekä tunnelukkoihin. Lisää voi käydä lukemassa osoitteessa www.tunnelukkosi.fi 
Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneitä sekä syntyneitä "lukkoja", jotka ohjailevat käyttäytymistämme tänä päivänä. Olen hyvin pohdiskeleva ihminen ja itsensä analysoiminen on mielestäni hyvin kiehtovaa. Se antaa avaimet ymmärtää itseään paremmin sekä tavallaan valtaa toimia tunteiden yli. Olen hyvin rikkinäinen ihminen ja esim. oman lapsuuden vaikutusten ymmärtäminen tässä päivässä on opettanut hirmuisesti ymmärtämään itseäni ja auttanut lopulta hyväksymään itseäni. Voin kyllä suositella itse kullekin, jotka haluat porautua oman päänsä sisälle ja apua ymmärtämään itseään. Pidän siitä, että kyseiset kirjat pitävät sisällään paljon testejä yms. joten kirjojen kanssa on todella työskenneltävä itsensä kanssa!

 Ei ole hetken juttu päästä yli läheisriippuvuudesta, mutta uskon, että kohti parempaa kuitenkin mennään ja olo on jo paljon helpottuneempi. Pyrin jatkossa olemaan itsekkäämpi itseäni kohtaan ja olla unohtamatta omaa elämääni ja ei tässä voi kun mennä eteenpääin ja kohdata niitä tilanteita.

Syy, miksi haluan puhua asiasta avoimesti, riisua itseni ja jakaa ajatuksiani avoimesti niin blogissa kuin tubessa ja Snapchatissakin on se, että en itse löytänyt aiheesta kuitenkaan hirveästi tietoa taikka keskustelua. Myönnettäköön, minulla ei ole myöskään paljoa kavereita, joiden kanssa voisin asiasta keskustella, joten on ollut sydäntä lämmittävää huomata somen avulla, että en ole yksin ongelmani kanssa, vaan kohtalontovereita ja vertaistukea löytyy oman tutun piirin ulkopuolelta. Ja niin kuin aina, toivon olemalla avoin, pystyväni auttamaan ja saattamaan tietoa myös niille, jotka sitä ehkä kaipaavat.

Edetessäni tunnelukkokirjojen kanssa, tulen avaamaan itseäni entistä enemmän ja jakamaan ajatuksiani. Tervetuloa seurailemaan matkaani pääni sisälle.

xx CC





8 kommenttia :

  1. Itse sain terapiassa selville oman läheisriippuvuuteni. Se hankaloittaa elämää ja etenkin itseä. Pikkuhiljaa pääsee siitä eroon mutta matka on vaikea ja pitkä. Toivon sulle kovasti tsemppiä❤ tää teksti anto mulle voimaa, ajatella että tuollainen julkisuuden henkilö kuin sinä voi käydä läpi näin samanlaisia asioita! Kiitos kun jaoit tämän tekstin ja kerroit avoimesti❤ se jeesaa!

    VastaaPoista
  2. Katoin videon ja pakko sanoa että tuntui kuin oisit puhunu suoraan mun suusta.. huh.. olen suhteessa täysin samanlainen, nää on asioita joita en oo päässyt suoraan kenenkää kanssa puhumaan, tiedostan ite että olen tuollainen läheisriippuvainen mutta silti asiat vaan on niin, ja tän asian takia jätin hyvän parisuhteen että saisin oman pään ns selväksi, ja,uskon että taustalla oli pelko siitä että mut ois jätetty, vaikka niin ei olis ikinä käynyt, mutta tää ongelma pilasi mun hyvän suhteen, tai minä. Ai että kun ois ollut sellanen ihiminen kelle jakaa näitä sillon.. mutta tsenppiä sulle, oot ihana persoona. Mä ostin aikoinaan kirjan nimeltä erityisherkkä ihminen, suomalainen kirjakauppa, se oli myös todella mielenkiintoinen, sieltäkin voi löytää paljon mietittävää :)

    VastaaPoista
  3. Tää on iha hemmetin hyvä kun Cheyenne puhut näistä asioista. Itselläni oli aika pahana kyseinen tunnelukko mutta pikkuhiljaa se siitä on hellittänyt ymmärtämällä asian että se on minussa ja itsetutkiskelulla. Toivottavasti tämä teksti auttaa niitä joilla on kyseinen tau jokin muu tunnelukko ja "yllyttää" ihmisiä itsetutkiskeluun ja siihen mistä lukko voi johtua ja mistä se juontaa juurensa sekä miten alkaa murtaa lukkoa päässänsä ja tätä kautta elää parempaa elämää tulevaisuudessa ja hyväksyä menneet koska niille ei tosiaan voi mitään enää.
    Se on historiaa ja nyt on nyt.

    VastaaPoista
  4. Mulla on juuri samat tuntemukset kun sulla! Oma suhde on monen huonon ja myrkyllisen jälkeen oikeasti hyvä ja terve. Samoin mies on mua kohtaan maailman ihanin ja tiedän että se on mulle juuri se oikea unelmien mies. Se on samalla ihanaa ja sen tiedostaa mutta sitten on tää varjo puoli oman pään sisällä. Haluun tehä kaikkeni ja vielä sen yli mutta sitten välillä hermostun kun teen yli mun jaksamisen vaikka ei oikeasti edes tosiaan tarvis. Eli kauhee halu pitää suhde kasassa ja olla itsekkin toiselle se täydellinen unelmien nainen mutta sitten mun purkautumiset taas antaa ihan toisen kuvan. Apua miten ristiriitasta kamppailua arjessa, suhteessa ja mun pään sisällä! Ite meen kans hankkiin noi kirjat ja toivon että nää huonot tavat omassa käytöksessä itteeni ja suhetta kohtaan jäis kokonaan pois :) Tsemppiä sulle myös❤��

    VastaaPoista
  5. Aivan huippu teksti! Kamppailen itse täysin samojen asioiden kanssa edelleen, vaikka olenkin ollut nykyisessä suhteessa kohta jo 2,5 vuotta. Haluaisin olla parempi puoliso, koska ymmärrän sen, että oma käytökseni syö parisuhdettamme ja aiheuttaa toiselle puoliskolleni turhautumista ja ahdinkoa. Sitä on vain vaikea selittää itselleen, kun "tilanne on päällä". Tuntuu että lähipiirissäni (jota minullakaan ei liikaa ole..) juuri mies on tämä kyseinen "tunteikkaampi" osapuoli joten vertaistuki on heikossa. Olisi mahtavaa jutella tästä aiheesta joskus jonkun samanhenkisen ihmisen kanssa! :)

    VastaaPoista
  6. Oot ihana ja fiksu, kiitos tästä videosta. Tajusin että kärsin itsekin osittain läheisriippuvuuden oireista. Aiemmin olen tajunnut että minulla on ahdistuneisuutta, mutta toki nääkin molemmat varmasti liittyy toisiinsa ja ruokkii toisiaan. Ymmärrän täysin sun fiilikset. Haluaisin myös olla virheetön, en kestä kritiikkiä vaan reagoin suhteettoman vahvasti, uhriudun melko helposti, en pysty olla negatiivisissa tilanteissa kuten riitatilanteessa vaan vetäydyn pois. Samoin negatiivisista tuntemuksista puhuminen on vaikeaa. Ymmärrän täysin ton, kun tuntuu että toisaalta 'diagnoosi' helpottaa - mutta toisaalta ahdistaa, kun tuntuu että olenko oikeasti näin ongelmainen, ei kukaan muu varmasti ole ja kaikki vain rasittuvat tästä mun ongelmaisuudesta. Mulla on luojan kiitos myöskin poikaystävä, kuka on jaksanut tukea ja kuunnella tuhannet kerrat mun vuodatusta näistä aiheista, pahimpina kausina joka päivä monta tuntia. Olen äärettömän kiitollinen hänelle, koska monesti oli sellainen olo, että vedän hänetkin mukaan tähän ongelmaan jota hänellä ei ilman minua olisi olemassakaan. Ihanaa kuulla että tekin voitte jutella avoimesti! Koita muistaa, että voit varmasti joskus auttaa poikaystävääsi kun hänellä menee huonommin, ja koita olla potematta huonoa omaatuntoa siitä että sulla on nyt tällainen ongelma. Helpommin sanottu kun tehty, tiedän - mutta kyllä ne kaikki fiilikset siitä pikku hiljaa helpottaa! <3 kannattaa etsiä myös harjoitteita, joilla omaa ajattelua ja toimintamallia saisi muutettua lopullisesti. En tiedä onko lukemissasi kirjoissa sellaisia, mutta esim. Irti murehtimisesta -niminen kirja antaa aika paljon vinkkejä siihen, miten sellaisen stressaavan ja itselleen liian ankaran ajatuksenjuoksun saa kytkettyä pois päältä. Kaikkea hyvää sulle!

    VastaaPoista
  7. pakko sanoa että ihan super samaistuttava teksti! Varsinkin toi kappale missä kerrot niitä "oireita" ja kaikki osui omalle kohdalle :-D tsemppiä sulle jatkoon! <3

    VastaaPoista
  8. Täällä myös yksi läheisriippuvainen.

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*