torstai 17. elokuuta 2017

Koulun alkaminen Pelotti



Heippa,

Tällä viikolla mulla alkoikin opinnot Haaga-Heliassa liiketalouden monimuotototeutuksessa. Odotin koulun alkua innolla, mutta toisaalta mua jännitti myös ihan hirveästi ja jopa pelotti. Koulun alkaminen on saanut muistelemaan omaa peruskouluaikaa enkä yhtään ihmettele, miksi alitajuntani yrittääkin pelotella taikka "suojella" mua, vaikka kauas ollaankin tultu peruskouluajoilta. Tiedostan päässäni, että eihän tässä ole mitään pelättävää, mutta ne tunteet ja tuntemukset nuoruudestani vain puskevat läpi.

Kun kävelin ensimmäisenä päivänä kouluun vastaanottamaan koulun tunnuksiani yms. niin käteni vaan vapisivat. Se oli hyvin outoa, sillä en sillä hetkellä edes tietoisesti jännittänyt! Yleensä koen, että tartun uusiin tilanteisiin rohkeasti enkä jännitä ainakaan niin paljoa, niin silti esim. koulun alkaminen on saanut mut niin mukavuusalueeni ulkopuolelta, että tuskin tunnistan itseäni.

Erilaisia pelko- ja jännitystilanteita loi monetkin eri asiat peruskoulussa. Olin aina se uusi tyttö, sillä kävin peruskoulua neljällä eri paikkakunnalla: 1. luokan Turussa, 2-5. luokat Rovaniemellä, 6-7. alun Kemissä ja lopun yläasteen Keravalla. Jatkuva muuttaminen sai mut introvertiksi sen lisäksi, ettei mulla ollut hirveän hyviä sosiaalisia taitoja. Kun kaverit ja ympäristö vaihtuivat niin usein, aloin uskomaan, että ei ole järkeä tehdä kunnon ystäviä, sillä pian ne taas vaihtuvat.

Ensimmäiset päivät koulussa olivat yleensä hirveitä. En pitänyt tuolloin huomion kohdistumisesta itseeni, mutta näin kävi kuitenkin monella tapaa. Ensinnäkin, kun olin se uusi tyttö, se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Nuorempana tyttönä vihasin nimeäni niin paljon, ettei mua ole edes kutsuttu omalla nimelläni, kunnes sen jälkeen, kun olen täyttänyt 20-vuotta. Nimenhuutotilanteet olivat hirveitä, sillä jouduin aina kertomaan kuinka nimeni lausutaan. Yläaste oli helvettiä, kun joka aineessa oli uusi eri opettaja. Nimeäni väänneltiin myös monella eri tapaa ja siitä tulikin ennemmin taakka.

Ei siinä. Lisäksi, että olin se uusi tyttö, vaikealla hassulla nimellä, niin omasin ulkomaalaista taustaa. Olin jo ulkonäöllisestikin huomattavasti poikkeava ja tästäkin oli enemmän tai vähemmän sanomista. Sanavarastoni oli esimerkiksi suppea. Ei siinäkään. Olin myös se nörtti tyttö, joka sattui saamaan lähes aina parhaat arvosanat ja numeroni pyörivätkin aina ysin ja kympin välillä. Niin se valitettavasti on, että suurin osa kanssaopiskelijoista kiinnittävät tähän huonolla tapaa huomiota eivätkä pitäneet siitä. Millon milloinkin "hikipinkoudestani" piikiteltiin. Mulla oli lasit, ei mitään tyylitajua, jossain kohtaa raudatkin. Ei ole helppoa olla kympin oppilas. 

Kaikki nämä kokemukset yhdessä tekivät musta todella aran ja herkän. Sen lisäksi, että samaan aikaan vuoden 2008 alusta alkaen meillä alkoi vakavat perheongelmat ja asiat alkoivat hajoamaan käsiin ja pahasti. Opiskelu peruskoulussa oli aika lailla suorittamista isäni vuoksi, joka vaati hyviä arvosanoja. Tämän takia koen, että olen nykyäänkin välilla aivan liian vaativa itseäni kohtaan enkä osaa pitää itseäni riittävänä, jos suoriudun asioista "vain" hyvin tai kohtalaisesti.  

Toivottavasti tämä pieni avautuminen auttoi ammentamaan hieman taustaani ja ymmärtämään sitä, kuka olen tänä päivänä. Aion kulkea innolla eteenpäin ja yrittää toimia toisin. Puhuin alussa itseni "suojelemisesta" ja tällä tarkoitan juuri sitä, että alitajunnassani pelkään, että käy kuten koin nuoruudessani, joilta tunteeni pyrkivät minua suojelemaan. Nämä tunteet toimivat todellisuudessa vain minua vastaan, sillä saavat minut tietyllä tapaa nostamaan suojamuurit ylös sekä ulkopuolistamaan itseni, enkä todellakaan halua näin tapahtuvan! Aion siis kohdata pelkoni ja tehdä töitä itseni kanssa ja ehdottomasti yrittää toimia toisin. :)

xx CC


1 kommentti :

  1. Moikka! Miten sitten meni tämä ensimmäinen koulupäivä? :)

    VastaaPoista

Jätä alle kommenttisi, niin vastaan mahdollisimman pian, kiitos ! :)

Please leave your comment below and I will answer asap, thanks ! :*